Rintamamiestalojen muodostamille asuinalueille kohdistuu suuria rakentamispaineita. Jotta alueiden luonne ja vetovoima säilyisi, tulisi niitä suunnittelussa katsoa paikallisina ilmiöinä sekä miljöönsuojelun ja asumisympäristön laadun kysymyksenä, esitetään tuoreessa väitöstutkimuksessa.
Kirsi Heininen-Blomstedtin väitöstutkimus käsittelee rintamamiestalojen eli jälleenrakennuskauden tyyppitaloalueiden kulttuurisia ja subjektiivisia merkityksiä ja täydennysrakentamista.Tutkimus kuvaa Helsingin Pitäjänmäellä sijaitsevalla Marttilan alueella tehtyjen haastattelujen avulla asukkaiden paikkamielikuvia ja muuttuvaa paikkaa.
Luontokokemukset ja -elementit sekä keholliset kokemukset osoittautuivat asukkaille tärkeiksi. Suuri osa vanhassa talossa ja vanhalla alueella asumisen ilosta voi olla tekemisen tyydytystä, joka syntyy ruumiin rasittamisesta ja ympäristön kehollisesta aistimisesta. Vaatimattoman ja vehreän tunnelman säilyminen ovat täydennysrakentamisen haasteita – kasvillisuus vaikuttaa suuresti paikan tunnelmaan. Omakotiasumismuotoa määrittelee oma piha.
– Pihalla kytkeytyvät yhteen luonnon kauneudesta ja oman työn jälkien näkemisestä nauttiminen, Kirsi Heininen-Blomstedt toteaa.
Tutkimus hyödyntää yhdyskuntasuunnittelun, taidehistorian, rakennussuojelun, ympäristöestetiikan ja humanistisen maantieteen näkökulmia. Se tarkastelee myös esikaupunkimaisen pientaloasumisen aatehistoriallista taustaa ja antaa aineksia asumispreferensseistä, esikaupunkien tiivistämisestä ja kaupunkiluonnosta käytävään keskusteluun.
– Kaupunkisuunnittelussa tarvitaan historiatietoisuutta, monitieteistä hahmottamista ja kykyä ottaa vastaan kokemuksellista tietoa sekä asukkailta että asiantuntijoilta. Tiivistyvässä, moniarvoisessa kaupungissa kannattaa vaalia paikkojen erilaisuutta.
Arkkitehti Kirsi Heininen-Blomstedt väittelee aiheesta ”Jälleenrakennuskauden tyyppitaloalue: Paikan merkitykset ja täydennysrakentaminen” 8.5. klo 12 Helsingin yliopiston Metsätalon salissa 1, Unioninkatu 40. Vastaväittäjänä on professori Pauline von Bonsdorff (Jyväskylän yliopisto) ja kustoksena professori Ville Lukkarinen.