Ladattavat hybridit ja täyssähköautot yleistyvät. Taloyhtiöillekin tulee yhä useammin tarve miettiä latausmahdollisuutta. Helpoin ratkaisu latauskustannusten jakamiseksi taloyhtiössä on varmaankin tehdä ”älytolppia” tai muuttaa vanhoja lämmitystolppia sellaisiksi, arvioi ammattikorkeakoulu Metropolian autoelektroniikan lehtori Vesa Linja-aho. – Jos se ei ainakaan heti onnistu, on pienimmän vaivan ratkaisu arvioida kulutus ja maksaa sähköstä kiinteä summa vuosittain. Seuraavaksi yksinkertaisinta on laittaa oma kulutusmittari lämmityspistorasialle ja maksaa sähkö käytettyjen kilowattituntien mukaan. Jos lämmitystolpassa on kellokytkin, kellon voi ohittaa tai vaihtaa tavalliseen ulkopistorasiaan. Tällaisen ratkaisun kertakustannus on 100–200 euroa. Voiko taloyhtiö rajoittaa sähköauton hankintaa periaatteella ”kuka ensin ehtii”, vai onko oikeudenmukaisempaa jollain konstilla tasata tai ajoittaa latausta? – Mielestäni tästä ei kannata tehdä monimutkaista asiaa. Antaa asukkaiden hankkia sähköautoja. Kun niitä alkaa olla niin paljon, että kaapelit pitää vaihtaa järeämpiin ja ehkä päivittää sähköliittymä, tehdään uusi päätös. Sähköautoilijalle on tärkeää päästä lataamaan. Uskon harvan harmittelevan sitä, että on tänään maksanut 200 euroa latauspistorasiasta ja sitten viiden vuoden päästä tulee kaikille latausmahdollisuus yhteishankintana. Taloyhtiöiden lämmitystolpissa yleinen 10 A järjestelmä kestää varmaan yhden sähköauton. Entä kaksi tai neljä? Hidastuuko lataus vai kuuluuko jostain poks? – Nyrkkisääntönä voi pitää, että jos taloyhtiössä ei ole kielletty sisätilalämmittimien käyttöä ja niitä on käytetty ongelmitta, järjestelmä kestää useamman sähköauton. Sisätilalämmitin ottaa reilun kahden kilowatin tehon ja moottorinlämmitin 500 wattia. Itse asiassa sähköauto kuormittaa tolppaa vähemmän kuin nämä lämmittimet yhdessä. Kaikissa kokeilemissani sähköautoissa latausvirtaa voidaan myös rajoittaa auton valikosta. Jos taloyhtiön sähköjärjestelmä on vanha, voidaan ladata vaikkapa viiden ampeerin virralla. – Tärkeintä on, että sähköautoilusta ei tehdä monimutkaisempaa kuin on tarvis. Motivan tuore opas on erinomainen. Sekä lakitekniset että sähkötekniset faktat ovat kunnossa. Suurin ongelma taloyhtiöissä on tietämättömyys. Opas helpottaa tätä huomattavasti. Meidän taloyhtiössämme kaikki on sujunut todella mallikkaasti. Jos yksi vinkki pitäisi antaa, niin sähköauton lataaminen kannattaa ottaa puheeksi kasvotusten. Sähköpostissa tai vastaavassa kysymyksiä ei ole mahdollista esittää heti, ja hallitus saattaa muodostaa sähköautokielteisen kannan, jota on enää mahdotonta muuttaa, Vesa Linja-aho pohtii. Ammattiautoilijatkin tulevat varmaan hankkimaan sähköautoja. 10 A systeemistä on aika hidasta ladata. Lisäksi on periaatteellinen puoli; onko oikein, että taloyhtiö rahoittaa elinkeinoa. – Jos tulee illalla kotiin esimerkiksi kuudelta ja lähtee liikkeelle aamuseitsemältä, 13 tunnissa täyttyy minkä tahansa pienen sähköauton akku, vaikka ajaisi pihaan typötyhjillä akuilla. Jos ammattiautoilija tarvitsee nopeampaa latausta, hän varmasti kustantaa sen itse mielellään. Sähköauton omistajallekin on väliä sillä, onko autolla hallipaikka, katospaikka vai ulkotolppa. Lämmin hallipaikka takaa talvella sähköautoilijalle pidemmän toimintasäteen, kun akut ovat lähtiessä lämpimät. Sähköauton lataamisen turvallisuus askarruttaa toisinaan. Voiko se esimerkiksi kostealla säällä tolpassa kiinni ollessaan aiheuttaa sähköiskun lataajalle tai ohikulkijalle? Useimmissa taloyhtiöiden tolpissa lienee jo tosin vikavirtasuojaus. – Kaikista sähkötoimisista laitteista voi saada sähköiskun, mutta riskin suuruusluokka on mitätön. Sähköauto on itse asiassa turvallisempi kuin moottorinlämmitin, koska latauskaapelissa on aina oma vikavirtasuoja. Lohkolämmittimet eivät ole aiheuttaneet kuolemaan johtaneita sähkötapaturmia Suomessa, joten voisi sanoa, että on mitättömän todennäköistä, että sähköautokaan aiheuttaisi. Sähköautoilun jarruja Latauspisteitä on yhä melko harvassa isojen kaupunkien ulkopuolella. Pitkät maakuntamatkat pienillä täyssähköautoilla voivat varsinkin Itä-Suomessa muistuttaa autoturismia itäblokissa ennen vanhaan; reitti pitää miettiä huolella. Mitä muuta kuin latauspisteverkoston tihentyminen tarvitaan, jotta sähköautojen yleistymisen ja hinnan alenemisen hyvä kierre alkaisi? Kännyköissä se lähti siitä, että monet tarvitsivat tai ainakin kokivat tarvitsevansa sellaista, jolloin hinnat vähitellen halpenivat. – Kännykkä ratkaisi tietyn ongelman: ihmisen saa kiinni, milloin vain. Sähköauto ei tuo käyttäjälleen mitään mullistavaa. Polttomoottoriautollakin pääsee, ja tällä hetkellä helpommin. Mielestäni sähköautoja ei kannata vielä tässä vaiheessa yrittääkään tyrkyttää kaikille, vaan odottaa, että mallit kehittyvät. Parin vuoden sisällä on tulossa myyntiin pari mielenkiintoista mallia, joiden toimintasäde on yli 300 kilometriä ja hinta noin 40 000 euroa. – Mahdollinen valtiontuki pitäisi kohdistaa ensisijaisesti julkisen latausinfrastruktuurin kehittämiseen. Ennen viime vuodenvaihdetta hankituille leasing-sähköautoille saa jopa 500 euron kuukausittaisen tuen vuoden 2017 loppuun saakka. Se aiheuttaa ansaittua suuttumusta, kun samaan aikaan leikataan koulutuksesta ja päivähoidosta. Lisäksi se asettaa auton hankkijat eri asemaan, kun tuen saa vain työsuhdeautoon. Alkukeväällä 2016 rekisteröidyistä autoista jo yli prosentti oli töpselistä ladattavia, eli ladattavia hybridejä ja täyssähköautoja. Uskon, että juuri ladattavien hybridien kasvava suosio tuo ensimmäisenä nämä latauskysymykset taloyhtiöihin. Veroetu kasvaa koon mukana Teslalla ajava Linja-aho elää niin kuin opettaa. Tesla on toistaiseksi ainoa iso täyssähköauto. Mittanauhan ja suorituskyvyn perusteella lähimmäs Teslan malleja osuvat Audi A7 ja A8, Mercedes S400 ja S500 sekä XF- ja XJ- Jaguarit. Näiden tienoille Teslojen hinnatkin osuvat. – Vertailussa pitää miettiä, mitä ominaisuuksia arvostaa. Kiihtyvyydessä Tesla pesee monet satojen tuhansien hintaiset urheiluautot, koska sähkömoottorin vääntökäyrä on niin tasainen. Jos ei painota mitään erityistä ominaisuutta, Tesla menee samaan sarjaan juuri Audi A7:n ja A8:n, BMW M5:n ja Mersun S400 ja S500-mallien kanssa. Teslan halvin takavetomalli maksaa noin 90 000 euroa ja tehokkain nelivetomalli noin 175 000 euroa, Vesa Linja-aho kertoo. – Teslan hintaa laskee auton paikallispäästöihin perustuva verotus. Esimerkiksi S500-Mersun 180 000 euron hinnassa on autoveroa 61 000 euroa, kun 175 000 euron Teslassa sitä on vain reilut 7 000 euroa. Koska autovero on voimakkaasti progressiivinen, se ei valitettavasti laske edullisempien sähköautojen hintoja: Volkswagenin e-Golfin 42 000 euron hinnasta autoveroa on 1 700 euroa ja noin 30 000 euron bensa-Golfissa noin 5 000 euroa. Lue lisää sähköautoista Suomen Kiinteistölehden numerosta 5/2016!
↧