Suomen rakennuskannan kunnossapito on laiminlyöty siinä määrin, että jo lähitulevaisuudessa korjauksiin joudutaan panostamaan merkittävästi enemmän kuin mitä normaali kuluminen edellyttäisi. Tämä koskee sekä julkisia että yksityisiä rakennuksia. Omistajat eivät tiedä kiinteistöjensä kuntoa, ja jopa rakennuksen iän perusteella odotettavat korjaukset tulevat yllätyksinä. Kun niihin ei ole henkisesti ja taloudellisesti varauduttu, ne jätetään tekemättä. Kunnossapidon laiminlyönti ja korjausten lykkääminen lisäävät tulevaa korjaustarvetta, kasvattavat kustannuksia ja pahentavat terveyshaittoja.
- Kyse on siitä, millaisen Suomen ja minkälaisen ympäristön suomalaisille haluamme luoda. Rakennusten päästäminen rapistumaan on tietoinen valinta, LVI-Teknisten Urakoitsijoiden toimitusjohtaja Jari Syrjälä sanoo.
Poliitikot ovat varsin yksimielisiä siitä, että korjaamista on avitettava valtion tukitoimenpitein. Kärkeen ovat nousseet homerakennukset ja lähiöt. Monissa kunnissa on rahoituksen puutteessa jouduttu keskeyttämään rakennusten ylläpidon vaatimia hankkeita ja siirtämään niitä jopa 10 vuotta eteenpäin.
- Korjausvelan pienentämiseksi ei tarvitse keksiä uusia keinoja. Riittää, että varmistetaan jo tehtyjen toimenpide- ja kehittämislinjausten toteuttaminen. Ensimmäiseksi tulee lisätä omistajien tietoisuutta korjausvelan ja sen kasvun vaikutuksista. Tällöin osakkaillekin syntyy mielenkiintoa suunnitelmalliseen kiinteistönpitoon, Syrjälä uskoo.
Omistajat vastaavat rakennustensa kunnosta ja korjausten rahoittamisesta. Korjausvelan hallintaan ja korjausten vauhdittamiseen tarvitaan kuitenkin julkisyhteisöjen mallisuorituksia ja taloudellisia kannustimia. Vuoden 2009 korjausavustus osoitti, että pienelläkin tuella voidaan käynnistää merkittäviä toimenpiteitä. 100 miljoonaa taloyhtiöiden korjausavustuksiin saisi liikkeelle miljardin investoinnit ja työllistäisi 16 000 henkilöä. Valtion panostus palaisi takaisin verotuloina ja työttömyyskorvausten pienenemisenä.
Elokuun budjettiriihessä pitäisi päättää lisärahoituksesta jo tälle vuodelle, ja ensi vuoden budjetista alkaen rakentaa selkeä toimenpide- ja rahoitusohjelma rakennuskannan rappeutumisen hidastamiseksi. Kotitalousvähennys tulisi myös palauttaa aiemmalle tasolle, ja sen soveltamisaluetta laajentaa koskemaan asuntoyhtiöiden korjaustoimenpiteitä, jolloin kerros- ja rivitaloasukkaat olisivat samassa asemassa omakotiasujien kanssa.
- Tukien käytössä on varmistettava, että toimenpiteissä menetellään tilaajavastuulain mukaisesti ja työvoimasta suoritetaan yhteiskunnalliset velvoitteet, Syrjälä painottaa.
Rakennetun omaisuuden tila eli ROTI-raportti arvioi rakennuskannan korjausvelaksi 30 - 50 miljardia euroa. Vuonna 2011 asuinrakennuksia korjattiin 6,8 miljardilla eurolla ja muita rakennuksia 3,3 miljardilla eli yhteensä runsaalla 10 miljardilla eurolla. Samanaikaisesti asuintalojen kulumiseksi arvioitiin 7,5 miljardia euroa ja muiden talonrakennusten 6,3 miljardia euroa eli yhteensä 13,8 miljardia euroa. Korjausvelka kasvoi noin 3,7 miljardilla eurolla. Tehtyjen korjausten ja kulumisen välille on 2000-luvulla jäänyt vuosittain noin 3 miljardin korjausvelka.