Pääkaupunkiseudulla toteutettu Ilmastokatu-hanke tarjosi taloyhtiöille apua energiansäästö-kohteiden kartoittamiseen. Suosituksista toimenpiteisiin on vielä matkaa, mutta ainakin asukkaiden energiatietoisuus on vahvistunut peruuttamattomasti.
Energiankulutuksen ja kasvihuonekaasupäästöjen alentamiseen tähdännyt hankekokonaisuus käynnistyi loppuvuodesta 2015 Iso Roobertinkadulla Helsingin Punavuoressa ja Vantaan Tikkurilan asemanseudulla. Kesällä 2017 päättyneestä hankkeesta karttuneet kokemukset on koottu tietopankiksi ilmastokatu.fi-sivustolle. Ilmastokadun vetureina toimivat Helsingin ja Vantaan ympäristökeskukset yhdessä Green Building Councilin, HSY:n Ilmastoinfon ja Aalto-yliopiston kanssa.
Iso Roobertinkadulla taloyhtiöille tarjottiin ilmaiseksi Motivan mallin mukaisia, perusteellisia energiakatselmuksia. Yksittäisen taloyhtiön tilaamana katselmuksen kustannus voi olla helposti 2 500 euroa. Tikkurilassa taas kokeiltiin kevyempiä ”energiakävelyitä”. Helsingissä kartoitettiin seitsemän asuinkerrostaloa, Vantaalla neljä. Kaikki halukkaat taloyhtiöt pääsivät mukaan.
Viherpiha veti mukaan
Asunto-Osakeyhtiö Helsingin Roobertinlinna lähti mukaan heti, kun hankkeessa tuli esiin mahdollisuus kolkon pihan suunnittelemisesta viherpihaksi.
– Sen myötä asukkaat innostuivat Ilmastokadusta, muistelee taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja Hannu Piispanen.
Tänä päivänä sisäpihan huoltorakennuksen päällä kukoistaakin monimuotoinen viherkatto kastelujärjestelmineen. Energia-asioiden pariin päästiin, kun ”Lilli taisi vaan painaa päälle”, Piispanen myhäilee vieressään pihapenkillä istuvalle Lilli Linkolalle, hankkeen projektipäällikölle Green Building Council Finlandista.
Ennen energiakatselmusta tehtiin asukaskysely.
– Asukkailta tiedusteltiin, onko heidän asunnossaan liian kuuma tai liian kylmä, tuntuuko vetoa ja miten lämpötilan säätäminen onnistuu, Linkola selvittää.
Isoja epäkohtia ei tullut ilmi.
Säästöä pumpuilla ja hanasuuttimilla
Katselmuksen tekijät vierailivat 30 asunnon Roobertinlinnassa kahdesti helmikuussa 2016. Läpikäydyiksi tulivat vuonna 1912 valmistuneen talon kiinteistötekniikka samoin kuin ilmanvaihdon ja lämmityksen toiminta. Lämpötiloja ja hanavirtaamia mitattiin yleisissä tiloissa sekä neljässä asunnossa.
Kiinteistössä on vesikiertoinen patterilämmitys ja asunnoissa painovoimainen ilmanvaihto. Katselmoijat suosittelivat, että lämmitys- ja ilmanvaihtoverkoston pumput vaihdettaisiin taajuusmuuttajaohjatuiksi viimeistään silloin, kun lämmönsiirrinkin uusitaan. Lämpöä säästyisi 20 megawattituntia vuodessa, sähköä 1,3 MWh. Vuosikustannukset pienenisivät 1 300 euron verran. 2 500 euron investoinnin takaisinmaksuajaksi laskettiin vajaat kaksi vuotta.
Sisälämpötiloja voitaisiin tasata ja myös laskea patteriverkoston tasapainotuksella ja termostaattien vaihdolla. Investointien takaisinmaksuun menisi kuitenkin yli kymmenen vuotta.
Puheenjohtaja Piispanen kertoo, että lämpötilojen alentamisesta on käyty keskustelua, mutta yhtiön rooli siinä on asukkaiden tietoisuuden lisääminen lämmönsäädön kustannusvaikutuksista.
– Lämpötilan lasku on semmoinen asia, johon ketään ei voi pakottaa.
Mitatut vesivirtaamat olivat miltei suositusten mukaisia, mutta pientä pienennysvaraakin havaittiin.
– Useissa huoneistoissa on kuitenkin tehty viime vuosina peruskorjauksia, joiden yhteydessä hanatkin on uusittu, ja niissä on jo virtauksen säätömahdollisuus.
Kannattavia kohteita kaikissa taloissa
Energiakatselmukset paljastivat kannattavia säästökohteita jokaisessa Iso Roobertinkadulla tutkitussa talossa. Veden virtauksen rajoittamista suositeltiin yleisesti.
– Useissa taloyhtiöissä lämpimän veden virtaama hanoista oli huomattavan suurta ja jopa epämiellyttävän voimakasta, Linkola kertoo.
Hanakohtaisten, vettä säästävien suutinten vaihtoehtona ratkaisuksi ehdotettiin tuloveden vakiopaineventtiiliä, joka maksaisi tuhatkunta euroa ja vähentäisi koko talon vedenkulutusta viitisen prosenttia. Taloyhtiöiden ei myöskään kannata tuhlata euroja kaukolämpöliittymään, joka on liian suuri kiinteistön todelliseen vedenkulutukseen nähden.
Sisälämpötilat todettiin turhan korkeiksi useissa asunnoissa.
– Oli yllättävää, kuinka paljon löydettiin huoneistoja, joiden lämpötila ylitti 23 astetta.
Tikkurilassa tehtiin silmämääräisiä pikakartoituksia, joiden yhteydessä ei kerätty mittaustietoa tai asukkaiden mielipiteitä.
– Energia-asiantuntija pystyy usein arvioimaan saman tien, missä voisi olla säästökohteita.
”Nyt tiedämme missä mennään”
Hanke onnistui projektipäällikön mielestä hyvin, vaikka suositeltuja toimenpiteitä ei ole vielä ehditty juurikaan toteuttaa.
– Alueen taloyhtiöt ovat aktivoituneet energia-asioissa, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Ehkä jokaisella asuinalueella pitäisi olla oma ilmastokatu, jotta esimerkki olisi tarpeeksi lähellä, Linkola pohtii.
Hän uskoo vahvasti talojen energiankulutuksen laskuun.
– Kaupungeilla on yhä tiukempia tavoitteita hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä, jolloin yksityisen rakennuskannankin on pakko pienentää omaa energiankulutustaan – tai käyttää uusiutuvia energianlähteitä.
Hannu Piispasen mukaan hankkeeseen kannatti ehdottomasti osallistua.
– Olemme saaneet valtavasti hyödyllistä tietoa, joka on lisännyt asukkaiden aktiivisuutta ja tietoisuutta energiakysymyksistä. Konkreettisia toimenpiteitä ei ole hirveästi tehty, mutta nyt ainakin tiedämme, missä mennään. Osakkaita ilahdutti sekin, että kulutusvertailussa meidän talomme indeksi oli paras!
Tutustu Ilmastokatu-hankkeeseen.
Artikkeli Ilmastokadulla elää energiatietoista väkeä julkaistiin ensimmäisen kerran Kiinteistölehti.