Kylpyhuoneen kosteusvaurio tuli Matille ja Maijalle täysin yllätyksenä. He olivat ostaneet huhtikuussa 2016 Helsingin Meilahdesta vuonna 1940 rakennetusta talosta asunnon perheelleen. Asunnon yleiskunto oli hyvä, ja sen kylpyhuone oli kunnostettu vuonna 1987 tehdyn putkiremontin yhteydessä. Perhe oli tyytyväinen asuntoonsa ja lasten tarha ja koulu sijaitsivat lähellä. Elokuisena lauantaina 2016 heitä odotti kuitenkin kotiin tullessa ruokapöydällä huoltomiehen jättämä ilmoitus. Sen mukaan alakerran naapurin asunnon olohuoneen kattoon oli ilmestynyt ruskeita läikkiä ja kylpyhuoneen kattoon harmahtava läikkä. Huoltomies epäili, että perheen kylpyhuoneesta oli valunut vettä alakertaan.

Matti ja Maija olivat järkyttyneitä, sillä heillä ei ollut minkäänlaista kokemusta vastaavista tilanteista. Matti meni saman tien keskustelemaan alakerran naapurin kanssa asiasta ja sai tietää, että asiasta oli ilmoitettu isännöitsijälle. Naapuri kertoi, että oli huomannut läikät katossa edellisenä aamuna.

• Ilmoita vahingosta isännöitsijälle pikimmiten, jotta hän voi ruveta selvittämään asiaa ajoissa ja niin, ettei lisävahinkoa tapahdu.
• Kysy alakerran naapurilta lupaa käydä toteamassa vahinko ja ottaa siitä pari valokuvaa. Kysy naapurilta, milloin hän huomasi vahingon.

Maanantaina paikalle tuli isännöitsijän hankkima asiantuntija tutkimaan mahdollista vuotoa. Pintakosteusmittari näytti kohonneita kosteusarvoja olohuoneen katossa ja seinässä ja kylpyhuoneen katossa. Putkistoissa ei havaittu vuotoja. Lopulta selvisi, että kosteus oli päässyt rakenteisiin Matin ja Maijan kylpyhuoneen lattiakaivon ja korokerenkaan välistä. Kylpyhuoneessa epäiltiin olevan kosteusvaurio.

• Isännöitsijä kutsuu paikalle asiantuntijan selvittämään vaurion alkuperän ja laajuuden.
• Kosteusvaurion kartoittaminen vaatii ammattitaitoa. Asukkaiden mahdollisia omia kosteusmittauksia ei voida pitää kovin luotettavina, sillä mittareita on monenlaisia ja niiden antamien lukemien tulkinta vaatii osaamista.
• Pyydä kopio raporteista myös itsellesi. Osakkaalla on oikeus saada omaa huoneistoaan koskevat tiedot. Mikäli osakas katsottaisiin vahingonkorvausvelvolliseksi, tulisi hänelle antaa tieto, mihin vahingonkorvausvastuu perustuu.

Koska kosteus oli päässyt rakenteisiin, kylpyhuoneessa oli kosteusvaurio. Kylpyhuone oli tämän vuoksi purettava, kuivatettava ja rakennettava uudelleen. Urakoitsijan arvion mukaan korjauskustannukset tulisivat olemaan noin 20 000 euroa.

Tutkimusraportin saatuaan Matti ja Maija miettivät, kuka tämän kaiken maksaa. Voisiko kosteusvaurio olla heidän vastuullaan? Eiväthän he olleet voineet edes havaita vuotoa, joka oli heidän näkymättömissään. Matti keskusteli jälleen asiasta isännöitsijän kanssa. Isännöitsijä kertoi, että taloyhtiö korjauttaa vahingon ns. perustasoon.

Harmillista oli, että taloyhtiön kiinteistövakuutus ei korvannut vahinkoja. Vakuutusehdoissa korokerenkaan vuodosta johtuvat vahingot oli erikseen rajattu pois. Korjaus kustannettaisiin siis taloyhtiön varoista. Matin ja Maijan kotivakuutuksesta korvausta ei myöskään voitu hakea, koska kysymys ei ollut heidän huolimattomuudestaan.

Isännöitsijä ilmoitti, että kylpyhuoneen korjaus kestäisi 6–8 viikkoa ja tänä aikana asunnossa ei voisi asua. Matin, Maijan ja lasten pitäisi siksi aikaa muuttaa pois omasta kodistaan. Isännöitsijä kertoi, että sijaisasumisen kustannukset jäisivät Matin ja Maijan maksettavaksi.

Isännöitsijä kehotti Mattia ja Maijaa tekemään omaan vakuutusyhtiöönsä korvaushakemuksen sijaisasumisesta. Isännöitsijä tiesi kertoa, että kotivakuutus saattaa korvata sijaisasumisen kustannuksia.

Matin ja Maijan järkytys oli suuri, kun he saivat vakuutusyhtiöltään kielteisen korvauspäätöksen. Heidän kotivakuutuksensakaan olisi korvannut sijaisasumisen kuluja vain, jos itse vahinko olisi ollut vakuutuksesta korvattava.