Ei ole lainkaan yhdentekevää minkälainen sisäilma on niissä tiloissa, joissa työskentelemme ja ennen kaikkea niissä, joissa asumme. Tässä jutussa keskityn ensisijaisesti kotien sisäilmaan ja sen erilaisiin ongelmakohtiin.
Entisessä asumisterveysohjeessa / asumisterveysoppaassa on STM luetteloinut sisäilman suhteen mitattavissa olevia olosuhteita asuinhuoneistojen sisäilman osalta. Pääosin hyvin pienien muutosten jälkeen tämä ohje / opas vietiin lakiteksteihin asetustasolle ja astui voimaan asumisterveysasetuksena 15. toukokuuta 2015.
Asetuksessa määritetään siis mitattavien suureiden avulla sisäilman olosuhteita, fysikaalisia, kemiallisia ja biologisia altisteita ja mitä ominaisuuksia tai vaatimuksia sisäilman tulee täyttää ollakseen asumisterveellistä sekä -turvallista.
Mitattavia ovat muun muassa sisäilman kosteuden määrä, lämpötilojen alarajat, niin oleskeluvyöhykkeen- kuin pistemäisen lämpötilan osalta, samoin lämpimän käyttöveden lämpötilojen ylä- ja alarajoja, äänen eli melun määrää, ilmanvaihdon määrää, sisäilman epäpuhtauksien ylärajoja mm. hiilidioksidin, haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (TVOC), formaldehydin, hiilimonoksidin, tupakansavun, pienhiukkasten sekä mikrobien suhteen.
Euforia katosi
Asumisterveysasetuksessa ovat nyt mukana ensimäistä kertaa myös uudet ammattipätevyydet ja -nimikkeet, jota ei aiemmin ole ollut: Rakennusterveys asiantuntija (RTA), sisäilma-asiantuntija (SISA) sekä kosteusvaurion kuntotutkija (KVKT). Tutustuttuani näiden ammattilaisten peruskoulutusvaatimuksiin sekä tutkintonimikkeiden koulutussisältöön, koin hetken euforiaa että hienoa, vihdoin alalle saadaan todellisia puolueettomia, analyyttisiä ammattilaisia.
Kuluneen kahden vuoden jälkeen hetkittäinen euforiani on kuitenkin täysin hävinnyt. Miksi näin on käynyt, johtuu tapaamistani uusien nimikkeiden omaavien henkilöiden ja allekirjoittaneen ”yhteentörmäyksistä” sisäilmamaailman vaiheikkaissa pyörteissä.
Jos ja kun rakennusterveysasiantuntija (RTA) kutsutaan paikalle auttamaan pientalon i.e. ”omakotitalon” sisäilmaongelman selvityksessä, tilanne on useimmiten toimiva ja selkeä. Edellämainitun lauseen sisältö selittyy toimijoiden ”roolituksella”, eli meillä on ongelmakentässä kahlaava omistajataho, asukasperhe, tilaaja ja maksaja ensimmäisenä osapuolena, sekä RTA ongelmien aiheuttajasyiden selvittäjänä, ongelmien vakavuuden ja -laajuuden määrittäjänä sekä korjausehdotuksien / -vaihtoehtojen tarjoajana puolueettomana ammattilaisena eli konsulttiosapuolena. Nämä kaksi osapuolta yhdessä ratkaisevat ongelmaa, miettivät eri toimenpiteitä sekä riskianalyysin ja korjauskustannusten kautta valitsevat korjaustapoja.
Mikrobien keskellä
Itse ohjeistan jäsenyhtiöidemme hallintoa suhtautumaan kaikkiin mahdollisiin ongelmiin rationaalisesti, vakavasti mutta ei hysteerisesti. Ongelmaepäilyn sattuessa yhtiön kohdalle mahdollinen ongelma pitää selvittää. Ensin selvitetään, onko mahdollinen ongelma oikeasti olemassa, sitten mikä sen aiheuttaa, sitten kuinka laaja tai vakava ongelma on kyseessä. Sen jälkeen pyritään poistamaan ongelman aiheuttajan ja sitten korjataan ongelman aiheuttamat vauriot. Viimein todetaan ongelma ja vauriot korjatuiksi/poistetuiksi ja jatketaan normaalia elämää.
Kokemukseni mukaan lähes kaikki muut sisäilman pilaajat ja ongelmatekijät on pystytty asunto-osakeyhtiömaailmassa yhteisymmärryksessä ratkaisemaan ilman isompia ”kissanhännänvetokilpailuja” paitsi mahdolliset mikrobiongelmat. Elämme maailmassa, jossa olemme jatkuvasti miljoonien ja miljoonien erilaisten mikrobien ympäröiminä. Niitä on meidän ihollamme ja sisällämme. Maapallolla ei olisi elämää ilman mikrobeja.
Ulkoilmassa on mikrobeja. Raittiin ulkoilman tullessa huoneistoon korvaus- ja raitisilmaventtiilistä se sisältää mikrobeja, korvausilma ”muuttuu” sisäilmaksi ja siinä on mikrobeja. Ihmisistä, eläimistä, materiaaleista, aineista, kasveista yms. irtoaa jatkuvasti mikrobeja sisäilmaan.
Sisäilmassa on tavallisesti ”normaali” mikrobikanta, joka ei normaaleilla pitoisuuksilla aiheuta ”tavallisille” ihmisille ongelmia. Hyvin pienetkin mikrobipitoisuudet sisäilmassa voivat aiheuttaa ongelmia herkistyneille ja yliherkistyneille yksilöille, se on kiistämätön tosiasia. Asunto-osakeyhtiön tarkoitus eikä velvoite ei kuitenkaan ole järjestää osakkailleen erityisolosuhteita, ”laboratoriopuhtaita” sisäolosuhteita huoneistoihin, vaan toimia STM:n asumisterveysasetuksen puitteissa.
”Mielenkiintoisella miinakentällä”
Kun mennään asunto-osakeyhtiömaailmaan, rooleihin astuu useampia kokkeja, ja näin soppa alkaa hapantua ja roiskua liedelle. Lähes jokaisessa eteeni tulleessa sisäilmatapauksessa on osakas toiminut RTA:n tilaajana. RTA tehnyt kohdekäyntinsä, avannut rakenteet, ottanut materiaalinäytteet ja käyttänyt näytteet analysoitavina akkreditoidussa laboratoriossa, tehnyt johtopäätökset näytteiden mikrobianalyysin perusteella ja antanut tapauksesta korjaus- ja toimenpidesuosituksensa. Vielä tässä vaiheessa kaikki on ns. ”hyvin”. Ainoa vaan, että nyt astutaankin asunto-osakeyhtiölain ja sen kunnossapitovastuiden sekä yhdenvertaisuuspykälän takia vähintäänkin ”mielenkiintoiselle miinakentälle”.
Jos ja kun osakas kokee sisäilmaongelmia ja hankkii paikalle RTA:n, on RTA:lla vahva tarve löytää maksavan asiakkaan ongelmille tai oireluille aiheuttajasyy(t), koska siitähän hänelle maksetaan.
Otamme ensimmäiseksi esimerkkitapaukseksi ns. ”pientalon” ulkoseinärakenteen, eli 600 mm:n pystyjaolla olevan kantavan puurankarungon, jossa rankaväleissä lämmöneristeenä mineraalivillaa, ulkopuolisella tuulensuojalevyllä ja sisäpuolisella 0.2mm PE-muovihöyrynsululla (yleisimmin käytetty ulkoseinärakenne 1–2 krs OK-, pien-, pari-, ja rivitaloissa).
Jos ja kun usein automaattiolettama on (usein oikeana ja myöhemmin todettuna mittauksin), että yhtiön ulkovaipparakenteet eivät ole ilmatiiviitä, vaan ”vuotavat” ulkoilmaa / korvausilmaa rakenteiden läpi sisäilman ollessa poistoilmanvaihdon takia alipaineinen ulkoilmaan nähden, on lähes jokaisessa tapauksessa jossa olen ollut mukana, johtopäätös että rakenteessa olevat mikrobit pääsevät sisäilmaan niin, että toimenpideraja ylittyy.
Nyt mikrobien olemassaolo enää varmistetaan ottamalla näyte höyrynsulun ulkopuolisesta lämmöneristevillasta, joka on tekemisissä ulkoilman kanssa. Ja näin saadaan mikrobianalyysissä ”positiivinen” löydös / tulos.
Toinen tyypillinen esimerkkitapaukseni kattaa kerrostalojen tyypillisimmän välipohjarakenteen 1900-luvun alusta 1940-luvulle asti, ns. ”alalaattapalkiston”, eli meillä on kantavana rakenteena yhtenäinen ohut noin 50 mm paksu alalaatta (näkyy alapuolisen asuinhuoneiston yhtenäisenä sileänä kattopintana), josta katselmoitavan huoneiston puolella primääri, eli ensisijaisina välipohjan kuormaa kantavina rakenteina toimivat teräsbetonipalkit ”nousevat ” noin 200–400 mm:n korkuisina jännevälistä riippuen, tämän rakenteen ”pohjalta”, alalaatan päältä, nousee useimmiten 2×4” kasattu puinen sekundääripalkisto jonka varaan on sitten asennettu ”syrjälleen” 2×4” lattiavasat / ”niskat” joihin on naulattu kiinni noin 25–25mm paksu ponttilautalattia.
Koko tämä alalaatan päällinen rakenne, noin 500–600 mm paksu välipohjarakenne on täytetty oljilla, heinällä, turpeella, kaislalla, meriheinällä, yms. Sen päälle on useimmiten asennettu hehkutettua hiekkaa ääneneristeeksi.
Tästä välipohjan täytteestä kun otetaan materiaalinäytteitä, niin on melkoisen varmaa että mikrobejahan sieltä löytyy, ja kun ponttilautalattiakansi on kaikkea muuta kuin ilmatiivis, on RTA:n mielestä välipohjassa olevilla mikrobeilla taas pääsy sisäilmaan toimenpiderajat ylittyen.
Varmuuden vuoksi
On pelkästään inhimillistä, että RTA ”turvaa” ammatillisen ”selustansa” sekä ammattitaidon että talouden ja juridiikan takia suosittelemalla poikkeuksetta AINA maksimaalisia korjaustoimenpiteitä, tällöinhän riski siitä, että mahdollisen ongelman aiheuttajasyitä jäisi rakenteisiin edelleen ongelmia aiheuttamaan, poistetaan. Ja osakas eli tilaaja eli maksava asiakas on tällöin tyytyväinen, koska korjauksen maksaja on poikkeuksetta asunto-osakeyhtiölain kunnossapidon vastuunjaon puolelta asunto-osakeyhtiö, eikä osakas.
Eli puurankarunkotapauksessa usein ehdotetaan ulkoseinärakenteen osalta sisäpuolisen levytyksen purkua, höyrynsulun poistoa, kaikkien mineraalivillojen vaihtoa ja kantavan puurankarungon ”kengitystä” eli katkaisua n. 600–1000 mm korkeudelta ja sitten rakenteiden entistämistä.
Alalaattatapauksessa puolestaan ehdotetaan usein ponttilautakannen poistoa ja koko huoneiston välipohjan orgaanisperäisen täytemateriaalin poistoa, mahdollista kapselointia tai desinfiointia ja uudelleen täyttöä (kevytsoralla, siporex-murskeella, selluvillalla, vaahtolasimurskeella tms.) ja uuden ponttilautalattian tms. asennusta.
Nämä korjaustyöselitykset hyväksyn itse täysin, JOS tilanne on pahin mahdollinen, eli muita korjausmahdollisuuksia ei enää ole, tai tätä pienemmät korjaukset eivät riitä, kyseessä on siis maksimikorjaus (poislukien koko rakennuksen purku). Näin ollen lähes jokainen RTA on purattamassa puoleen väliin seinää lähes koko pientalokantamme ulkoseinärakenteiden osalta sekä tyhjennyttämässä 1900–1940-luvuilla rakennettujen kerrostalojen välipohjat täytöistä.
Jos näihin kuitenkin yhtiön puolelta lähdetään, olemme sen kaikkein isoimman ongelman kanssa tekemisissä ja se on asunto-osakeyhtiölain mukainen yhdenvertaisuusperiaate. Eli jos yhdelle osakkaalle on korjaukset yhtiön puolesta tehty näin, toisille samojen mahdollisten ongelmien ilmetessä TULEE TEHDÄ SAMAT KORJAUKSET. Tosin siinä vaiheessa yhtiön kassa lienee jo kuiva.
Kiinteistöliitto Uusimaa on mukana yhdessä erään teknisen alan toimijan kanssa kehittämässä yksinkertaista tuotteistettua sisäilmaongelmien ratkaisumallia, jotta edellämainituilta ylikorjaamisongelmilta vältyttäisiin. Joten ”stay in touch, don´t change the channel”! Asiasta pitäisi kuulua vielä tämän kalenterivuoden aikana.
Vaiheittaisia, osa- ja tiivistyskorjauksia odottava, toiveikas.
Artikkeli Sisäilma ja sen moninaiset ongelmat julkaistiin ensimmäisen kerran Kiinteistölehti.