Teollisesta tuotannosta vapautuu runsaasti lämpöä, jonka hyötykäyttöä on mahdollista lisätä jopa neljällä terawattitunnilla vuodessa. Nykyisin vain murto-osa teollisuuden ylijäämälämmöstä päätyy kaukolämmöksi, mutta tulevina vuosina sen halutaan lämmittävän yhä useampaa suomalaiskotia.
EU:n sitovat päästövaatimukset pakottavat teollisuuden etsimään jatkuvasti uusia keinoja energiankäytön tehostamiseen. Tuotannosta yli jäävän lämmön nykyistä kattavampi hyödyntäminen voisi tehostaa teollisuuden energiankulutusta arviolta 4 terawattituntia vuodessa ja leikata vuosittaisia energiakuluja jopa 200 miljoonalla eurolla.
Teollisuudessa lämpöä on mahdollista saada talteen prosessi- ja savukaasuista, jäte- ja jäähdytysvesistä sekä poistohöyryistä. ”Ylijäämälämmön talteenotto ja hyödyntäminen on kannattavaa, sillä se parantaa energiankäytön tehokkuutta sekä vähentää polttoaineiden tarvetta ja kasvihuonekaasupäästöjä. Jos talteenotettua lämpöä ei voi käyttää hyödyksi tehtaan omissa prosesseissa, kannattaa paikallisen energiayhtiön kanssa neuvotella lämmön hyödyntämisen mahdollisuuksista”, sanoo Motivan yksikönpäällikkö Hille Hyytiä.
Kaukolämpöyhtiöt mukaan hukkalämpötalkoisiin
Tällä hetkellä vain pari prosenttia Suomessa käytettävästä kaukolämmöstä on peräisin teollisuuden ylijäämälämmöstä. Jatkossa ylijäämälämpöä halutaan hyödyntää kaukolämpönä aiempaa enemmän. ”Kaukolämpöalan strategiassa ylijäämälämpöjen nykyistä laajempi ja tehokkaampi hyödyntäminen on otettu yhdeksi tavoitteeksi”, kertoo asiantuntija Antti Kohopää Energiateollisuus ry:stä.
Hukkalämmön käyttö kaukolämpöverkossa ei kuitenkaan ole aina itsestään selvää. Tuotantolaitoksen sijainti on ratkaisevassa roolissa. Mitä lähempänä tehdas sijaitsee asutusta ja kaukolämpöverkkoa, sitä paremmat ovat edellytykset lämmön hyödyntämiselle. Lisäksi ylijäämälämpöä pitää syntyä silloin kun kaukolämmölle on tarvetta, sillä lämpöä on vaikea varastoida. ”Myös kaupallisten ja sopimusteknisten seikkojen pitää loksahtaa kohdalleen. Yhteisymmärrykseen on päästävä muun muassa toimitettavan lämmön määrästä ja hinnasta sekä sopimuksen pituudesta ja riskien jaosta”, sanoo Kohopää.
”Toiminnan pitää hyödyttää kaikkia osapuolia: ylijäämälämmön myyjää, kaukolämpöliiketoimintaa harjoittavaa yritystä sekä ennen kaikkea kaukolämpöasiakkaita”, Kohopää toteaa.