Palotekniseen suunnitteluun erikoistunut toimitusjohtaja Markku Kauriala haluaa paloturvallisuuden parantamiseksi ulottaa pakollisen sammutusjärjestelmän kaikkiin kerrostaloihin.
- Sprinklauspakolla voitaisiin parantaa merkittävästi yleistä rakennusten paloturvallisuutta, minkä parantaminen vaatii pikaisia toimenpiteitä, muistuttaa Kauriala.
Kaurialan mielestä Pohjois-Amerikan tapaan Suomessakin tulisi harkita sammutusjärjestelmän laajempaa pakollista käyttöä kerrostaloissa ja tutkittava mahdollisuutta kehittää sellaista sprinkler-järjestelmää, joka voitaisiin yhdistää käyttövesiverkostoon. Tällöin hankintakustannus alenisi merkittävästi.
Tällä hetkellä sprinklauspakko koskee Suomessa vain puukerrostaloja, jotka ovat osoittautuneet sammutusjärjestelmän ansiosta Kaurialan mielestä turvallisemmiksi kuin perinteiset betonirunkoiset kerrostalot.
- Tämä perustuu puukerrostalojen sprinklauspakkoon, joka paloturvallisuuden kannalta tulisi ulottaa kaikkiin kerrostaloihin materiaalista riippumatta, perustelee Kauriala. Nykyiset sprinklerit laukeavat ennemmin kuin savupatja ehtii saavuttaa asukkaan. Sprinklauksesta koituvat vesivahingot ovat pieni haitta sen rinnalla, mitä itse palo saattaa aiheuttaa.
Vaikka sprinklauksella saa lievennyksiä joihinkin palomääräysten kohtiin, sen vaikutus paloturvallisuuteen on huomattavasti suurempi kuin mitä on arvioitu. Sammutusjärjestelmä on tarkoitettu sekä henkilöiden että rakenteiden suojaukseen.
Paloluokitukset eivät vastaa nykyaikaista rakentamisen teknologiaa
Markku Kauriala muistuttaa, että vaikka palomääräyksiä uudistettiin vuonna 2011 ja 8-kerroksisen puukerrostalon rakentaminen tuli mahdolliseksi, puun käytöstä rangaistaan edelleen.
- Puurakentamiselta vaaditaan joka huoneeseen tuleva sprinklaus ja sen lisäksi 60 minuutin hiiltymisaika ja puunpintojen peittäminen kipsilevyillä. Betonirakentamiselta ei tämmöistä vaadita. Esimerkiksi Tukholmaan rakennetun 8-kerroksisen puukerrostalon paloriski on häviävän pieni, vaikka porrashuoneita myöten kaikki on massiivipuuta.
Aluejohtaja, tekniikan tri Jukka Hietaniemi katsoo, että nykyiset taulukot ja luokitukset tuottavat vääränlaisen kuva paloturvallisuudesta. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että Suomi on edelleen Länsi-Euroopan synkimpiä maita palokuolemien vertailussa. Toiminnallisella paloteknisellä suunnittelulla pystytään Hietaniemen mukaan paljastamaan ja korjaamaan katteettomia turvallisuutta koskevia olettamuksia ja ylimalkaisia ja jopa virheellisiä näihin perustuvia tulkintoja.
- Taulukoiden lukuarvoihin perustuva suunnittelu perustuu vuosikymmeniä sitten vallinneeseen tilanteeseen.Vaikka rakentaminen ei ole edistynytkään kovin nopeasti toimialana, monet säädösten takana olevat tekijät ovat vanhentuneet. Tämä näkyy erityisesti puurakentamisessa, missä nykyaikainen rakentamisen teknologia, materiaalit ja järjestelmät ovat täysin erilaisia kuin muutama vuosikymmen sitten, Hietaniemi toteaa.
Jukka Hietaniemen mielestä nykyisiä vanhentuneita taulukoihin perustuvia palomääräyksiä tulisi uudistaa poistamalla materiaalin palokäyttäytymistä koskevat luokkavaatimukset
- Jos kiistattomasti pystytään osoittamaan, että runko täyttää halutun palonkestävyysvaateen. Silloin ei ole mitään syytä puuttua siihen, mistä aineesta tuo runko on tehty. Olen aina ihmetellyt, että miten yhtä materiaalia voidaan diskriminoida, ihmettelee Hietaniemi.
Viranomaistulkinnoissa puutteita
- Puusta voidaan tehdä paloturvallisesti korkeita ja suuria rakennuksia samaan tapaan kuin betonista tai teräksestä, sanoo Kauriala. Palomääräyksillä on puun käyttöä rakentamisessa rajoitettu voimakkaasti tavalla, joka vaatii päivittämistä. Nykysäädöksissä sekoitetaan palokäyttäytymisluokka ja palonkestävyyden luokkavaatimukset keskenään, joka on johtanut puun käytön kannalta epäedullisiin tulkintoihin.
- Ministeriössä ei tunneta toiminnallista määrittelyä, vaan luetaan taulukoita, väittää Hietaniemi. Hankaluuksia tulee myös siitä, että paloturvallisuus kuuluu kahdelle eri ministeriölle. Rakennustarkastajat ovat ympäristöministeriön hallinnossa kun palotarkastajat taas sisäministeriössä. Näiden välistä yhteistyötä tulisi tiivistää, koska paikallisissa ratkaisuissa eri kaupungeissa ja kunnissa törmätään erilaisiin tulkintoihin. Tämä heijastelee asenteita ja ennen muuta tiedon puutetta, koska tiukka linja on helppo valita silloin kun ei tiedetä.