Helsingin käräjäoikeus katsoi, että Nordea-pankilla oli ollut oikeus korottaa luottojen marginaalia 0,75 % keväällä 2009. Asiassa oli kysymys kunta-alan rahoituksesta, jossa pankki oli rahoittanut kantajia pitkäaikaisilla luottosopimuksilla, joiden osana on vakiosopimuksina yleiset sopimusehdot. Kantajat ovat vaatineet sen vahvistamista, ettei pankilla ole ollut oikeutta korottaa kantajien luottojen marginaalia 0,75 prosentilla helmikuussa 2009. Käräjäoikeus on käsitellyt 25 kuntayhteisön kannetta yhdessä. Kanteet pankkia vastaan hylättiin.
Käräjäoikeus on katsonut selvitetyksi, että pankin varainhoidon kustannukset olivat nousseet ns. subprime-kriisin johdosta pankin yleisten ehtojen edellyttämällä tavalla ja siten, että pankki ei ole voinut niitä kohtuudella ennakoida luottosopimuksia allekirjoitettaessa.
Pankki oli kirjannut useimpiin velkakirjoihin lisäehdon, jonka mukaan pankilla oli marginaalintarkastusoikeus kymmenen vuoden kuluttua luottosopimuksen allekirjoituksesta. Käräjäoikeus on pitänyt tätä ehtoa ymmärrettävänä pankin pitkäaikaisen varainhankinnan rakenteesta esitetyn selvityksen perusteella. Ehto on liittynyt pitkäaikaisten luottojen hinnoitteluun, koska pankki joutui hankkimaan rahoituksen myöntämilleen pitkäaikaisille kuntaluotoille 3-5 kertaan.
Käräjäoikeuden päätös ei ollut yksimielien. Eri mieltä ollut tuomioistuimen jäsen olisi kantajien vaatimukset. Pankin olisi tullut näyttää, mikä merkitys nyt kyseessä olevien lainojen marginaalin korotuksella on ollut pankille. Eri mieltä ollut jäsen on katsonut, ettei pankki ole esittänyt sellaista konkreettista näyttöä, että 26.2.2009 tehtyä marginaalin korotusta voisi pitää perusteltuna pankin lisääntyneiden varainhankinnan tai muiden kustannusten takia, joita pankki ei kohtuudella voinut ennakoida velkakirjakokonaisuutta allekirjoitettaessa.
On mahdollista, että asia saatetaan hovioikeuden käsiteltäväksi.
Helsingin käräjäoikeus 5.4.2013, asia 09/48054 ym.