Suomen Kiinteistölehti tenttasi kantoja asumista koskettaviin kysymyksiin kahdeksan eduskuntavaaleihin osallistuvan puolueen ehdokkailta. Painotuksissa on eroja, mutta esimerkiksi asumiskustannusten nousun hillitsemisessä moni vastaajista koki tärkeäksi säätelyn vähentämisen. Myös kaavoitukseen haluttiin aktiivisempaa otetta, jotta asumiseen tarkoitettuja tontteja olisi tarjolla riittävästi. Erityisesti porvarileirissä kokonaisveroasteen nousu nähtiin peikoksi, jota torjumalla myös asumiskustannuksiin liittyviä nousupaineita saadaan hillittyä. Kysyttäessä pitäisikö asuntolainojen korkojen verovähennysoikeus säilyttää ennallaan vai poistaa, asteittaisen poistamisen puolesta liputtivat keskusta, kokoomus, vasemmistoliitto ja vihreät. Sosiaalidemokraatit, ruotsalainen kansanpuolue, kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset sen sijaan pitäisivät vähennysoikeuden ennallaan. Kotitalousvähennyksen laventaminen koskemaan myös taloyhtiöiden korjaushankkeita (jolloin osakkaat voisivat saada verovähennyksen kuten omakotiasukkaat) sai kannatusta kokoomukselta, sosiaalidemokraateilta, ruotsalaiselta kansanpuolueelta, vihreiltä ja perussuomalaisilta. Kristillisdemokraatit, keskusta ja vasemmistoliitto haluaisivat tarkastella koko asumisen tukikokonaisuutta laajemmin. Kaikkiaan ehdokkaille esitettiin viisi lyhyehköä kysymystä, joihin annettujen vastausten pituutta ei rajoitettu. Vastausten järjestys noudattaa asetelmaa nykyiset hallituspuolueet ja oppositio, kokojärjestyksessä. Näin kysyttiin: Mitkä ovat mielestänne keskeiset keinot, joilla asumiskustannusten nousua voidaan hillitä? Pitäisikö mielestänne asuntolainojen korkojen verovähennysoikeus säilyttää ennallaan vai poistaa? Pitäisikö kotitalousvähennys laajentaa koskemaan myös taloyhtiöiden korjaushankkeita niin, että osakkaat voisivat saada verovähennyksen kuten omakotiasukkaat? Mitä tekisitte kiinteistöverolle? Vuokrat ovat karkaamassa asukkaiden maksukyvyn äärirajoille. Millä toimilla vuokrakehitykseen tulisi vaikuttaa? Sari Sarkomaa, kokoomus Uskon, että kohtuuhintaisuus turvataan parhaiten toimivien asuntomarkkinoiden kautta. On vauhditettava sitä, että kunnat kaavoittavat aktiivisesti asumiseen tarkoitettuja tontteja. Toimintamalli, jossa valtion infrarahoituksen vastineeksi kunnat sitoutuvat riittävän tonttitarjonnan ja kaavoituksen takaamiseen, on kannatettava. Kohtuuhintaisuus ei ole vain rahoitusmallikysymys; rakentamisen kustannukset ja tuottavuus koskevat kaikkia; vapaarahoitteista ja tuettua vuokra-asumista, ASO-asuntoja ja omistusasumista. Toimintaympäristön tulee olla rakennuttajille kannustava. Asuntorakentamista säätelevät monenlaiset normit, jotka nostavat rakentamiskustannusten ja asuntojen hintoja. Norminpurkutalkoot välttämättömyys! Asumiskustannusten nousuun voidaan vaikuttaa myös muilla politiikkasektoreilla, kuten energiapolitiikan valinnoilla, jolloin sähkön hinta voidaan pitää kotitalouksille kohtuullisella tasolla. Olennaista on, että suomalaiset voivat tulla toimeen ja järjestää myös asumiskustannuksensa omalla työllään ja eläkkeillään. On olennaista, että veroaste ei jatkossa enää nouse, vaan se pystytään kääntämään maltilliseen laskuun painottaen työn verotuksen keventämistä. Kokonaisveroaste ei voi enää nykyisestä nousta, vaan kokonaisverotaakkaa pitäisi pikemminkin keventää. On mahdollista harkita verovähennysoikeuden määrän asteittaista laskua, jos vastapainoksi työn ja yrittäjyyden verotaakkaa kevennetään. Kannatan laajentamista. Kotitalousvähennys on hyvä ja toimiva keino kotitalouksille palkata arjen apua. Kotitalousvähennys on erityisesti taantuman aikana hyvä keino vahvistaa talouden toimeliaisuutta ja lisätä työpaikkojen määrää palvelusektorilla. Kun pyrkimyksenä ohjata veronkevennysvara ansiotuloverotuksen keventämiseen, rajoittaa se osin mahdollisuuksia verovähennysten laajentamiseen. Kiinteistöveron nousu menee aina yhtiövastikkeisiin ja vuokriin. Pääkaupunkiseudun ja Helsingin lähes sietämättömiä asumiskustannuksia ei ole varaa nostaa. Tavallisella ihmisellä ja perheellä pitäisi olla mahdollisuus asua kotikaupungissaan. Päätöksenteko ja tuotot tulee säilyttää kunnilla. Kotitalouksilla tulisi olla edellytykset järjestää asumisensa tuloihin nähden kohtuullisin menoin. Kysyntää ja tarpeita vastaavaa asuntotarjontaa tulisi lisätä nykyisestä. Tontteja tarvitaan sekä vapaarahoitteiseen että tuettuun vuokra-asuntotuotantoon. Toimivia asuntomarkkinoita ja myös kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa tulee edistää. Rakentamisen kustannuksia on kohtuullistettava keventämällä säätelyä ja normeja. Asuntojen vuokratason tulisi olla järkevä ja asuntotuotannossa tulisi keskittyä sellaisiin asuntoihin, joita ihmiset ensisijaisesti haluavat (yksiöt, kaksiot sekä kolmiot). (Pääkaupunkiseudun kunnista ainoastaan Espoo ylsi vuonna 2013 valtion asettamaan vuotuiseen asuntotuotantomäärään. Asuntotuotantoa ovat hidastaneet muun muassa rakennusalan kilpailutilanne ja kaavoitusongelmat. Ilman huomattavaa tonttitarjonnan lisäystä asuntopula ei helpotu.) Antti Lindtman, SDP On tärkeää, että asumisen vaikuttavia kustannuksia käydään läpi koko asuntotuotantoketjussa. Kasvukeskukset ja etenkin metropolialue kärsii kalliista asumisesta ja etenkin kohtuuhintaisten asuntojen puutteesta. Asumisen kalleus haittaa työvoiman liikkuvuutta, vaikeuttaa yritysten kasvua ja hidastaa talouskasvua. Asuntojen tarjonnan lisääminen alentaa asumisen hintaa ja mahdollistaa muuton työn perässä myös kasvukeskusalueille. Oleellista on huolehtia kuntien aktiivisesta maapolitiikasta ja riittävästä kaavoituksesta. Tonttitarjonnalla voidaan keskeisesti vaikuttaa asumisen hintaan. Kaavoitusta ja rakentamisen aloittamista on nopeutettava, valtion ja kuntien yhteistyötä tonttipolitiikassa edistettävä sekä tuettava riittävästi kohtuuhintaisen asuntotuotannon syntymistä. Asuntojen kysyntään on vastattava edistämällä erityisesti tiivistä rakentamista olemassa olevien yhdyskuntien sisään. Kunnissa on myös käynnistettävä rakentamisen normitalkoot. On mietittävä rakentamiseen vaikuttavia normeja, joista kunnat päättävät. Tällaisia ovat esimerkiksi autopaikkojen määrästä päättäminen ja talojen julkisivuja koskevat vaatimukset. Myös valtion vastuulla olevia rakentamisen normeja tulee edelleen tarkastella ja luopua sellaisista tarpeettomista normeista, kuitenkin huolehtien siitä, että rakennuksen ja asumisen turvallisuus ja terveellisyys säilyvät nykytasolla. Pitäisi säilyttää ennallaan. Omistusasuntojen korkovähennyksestä kokonaan luopuminen olisi etenkin lapsiperheiden näkökulmasta kohtuutonta. Pitäisi. SDP tekee työtä sen eteen, että kotitalousvähennyksen voisi saada myös taloyhtiön tekemiin remontteihin. Kaavoitetun, mutta rakentamattoman tonttimaan kiinteistöveroa on nostettava Helsingin seudulla. Tämä vauhdittaisi osaltaan asuntotuotantoa. Maapohjaan kohdistuvan yleisen kiinteistöveron osalta tulisi harkita myös asuinkiinteistöjen ja liikekiinteistöjen eriyttämistä niin, että kunnat voisivat etenkin kasvukeskuksissa ala- ja ylärajojen puitteissa vahvistaa veropohjaa ilman, että asumiskustannukset nousevat kohtuuttomasti. Kuntien vuokrataloyhtiöt vastaavat tällä hetkellä pääosin yksin kohtuuhintaisen asuntotuotannon rakennuttamisesta. On tärkeää, että valtion tuki kohtuuhintaisen asuntotuotannon mahdollistamiseksi säilyy jatkossakin, eli näiden asuntojen rakentamista tulee tukea. Valtion on huolehdittava, että kohtuuhintaisen asuntotuotannon tuotantoedellytykset ovat pysyvästi kunnossa. Se tarkoittaa etenkin korkotukilainoituksen omavastuukoron alhaisuutta. Nykyinen 1 % omavastuukorko on hyvä uudistuotannossa. Tarvitaan myös riittäviä lisätukitoimia, esimerkiksi käynnistysavustuksia vaikeimmille asuntomarkkina-alueille, kuten Helsingin seudulle. Käynnistysavustuksen suuruus (10 000 euroa per asunto) on hyvä Helsingin seudulle. Tampereen, Turun ja Oulun seuduille voidaan palauttaa avustus ja sopiva summa voisi olla esimerkiksi 5 000 euroa per asunto. Myös peruskorjauksista aiheutuvia vuokrankorotuspaineita on tärkeää hillitä pitämällä peruskorjaukseen tarkoitetun valtion korkotukilainoituksen ehdot kilpailukykyisinä. Sen ehdot voisivat olla samat kuin uudistuotannossa. Vanhojen aravalainojen korkotasoa tulee tarkastella siltä osin kuin korot ylittävät merkittävästi markkinahintaisen korkotason. Kaavoitetuista tonteista tulisi osoittaa entistä suurempi osuus kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon. Valtion asuntorahaston tulee pysyä jatkossakin riippumattomana valtion budjetista. Itsenäinen asuntorahasto on ainoa käytössämme oleva merkittävä tukiväline, kun budjettivarat vuosi vuodelta niukkenevat. Rahastoon asukkailta kerätyt varat tulee myös jatkossa suunnata kohtuuhintaisten asuntojen rakentamiseen ja korjaamiseen. Stefan Wallin, RKP Jokainen voi itse miettiä, mikä on se edullisin lämmitysmuoto ja sitä kautta hakea pidemmän aikavälin kustannussäästöjä. Kiinteistöveron on oltava kohtuullisella tasolla. Kotitalousvähennys on myös hyvä keino vähentää korjauskustannuksia ja samalla tukea työllisyyttä ja yrittäjyyttä. Vähennyksen tasoa on jo laskettu asteittain, mutta alemmas ei pidä mennä. Omistusasunto on edelleen monille elämän suurin investointi ja unelma, jonka tukeminen edes sovittuun pisteeseen asti on yhteiskunnallinen hyve. Olen kotitalousvähennyksen laajentamisen ystävä. Se luo uusia työpaikkoja, uusia yrityksiä ja vähentää harmaata taloutta. Se on säilytettävä, mutta siitä ei saa tulla loputonta lypsylehmää. Tason on oltava kohtuullinen. En lähtisi sääntelemään vuokratasoa, mutta lisäämällä vuokra-asuntojen määrää alueilla, jossa kysyntää on, pystyy markkinataloudessa vaikuttamaan ainakin jossain määrin myös vuokratasoon. Sari Essayah, KD Uuden, kohtuuhintaisen asuntotuotannon ja tonttimaan lisääminen, energian hinnannousun hillitseminen, kiinteistöverojen ja korjauskustannusten kohtuullinen taso. Alueellisten […]
↧