Suomen ensimmäinen vedenpolttolaitos on valmistunut ja odottaa käynnistystä Lestijärvellä Keski-Pohjanmaalla. Turos Team Oy:n innovaatio tuottaa sähköä ja lämpöä päästöttömästi puusta, vedestä ja ilmasta.

Turos Teamin mukaan Lestijärvelle nouseekin Suomen ensimmäinen vedenpolttolaitos.

- Kehittämäämme HKG BioNear -prosessiin pumpataan koko ajan vettä, joka ensin hajotetaan katalyyttisen menetelmän avulla. Näin syntyvää vetyä voidaan käyttää polttoaineena, ja siksi puhutaan veden poltosta, kertoo Turos Teamin Timo Heimonen.

Euribor-korkoja hallinnoiva Euribor-EBF on päättänyt vähentää noteerattavien korkojen määrää 1.11.2013 alkaen. Päätös liittyy Euroopan pankkiviranomaisen ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen tammikuussa antamiin suosituksiin, joilla euribor-järjestelmää pyritään kehittämään.

Euribor-EBF:n tekemän päätöksen mukaan 1.11.2013 alkaen noteerataan 1 ja 2 viikon sekä 1, 2, 3, 6, 9 ja 12 kuukauden euribor-korot. Lakkautettavat korot ovat 3 viikon sekä 4, 5, 7, 8, 10 ja 11 kuukauden euribor-korot.

Perusparannuksen käynnistysavustuksen hakuohje ja lomake on julkaistu Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARAn sivuilla. Avustuksen haku on alkanut ja hakuaika avustuksella on jatkuva. Avustusta voivat saada asunto-osakeyhtiöt, vuokrataloyhtiöt ja asumisoikeustalot.

Avustusta myönnetään 10 % ARAn hyväksymistä kustannuksista. Tarkoitus ei ole tukea vähäistä rakennuksen huoltoon ja ylläpitoon liittyvää toimintaa vaan perusparannus- ja korjaustoimenpiteiden arvioitujen kustannusten minimiraja on 200 euroa/asuinneliö ja korjauskustannusten on oltava vähintään 150 000 euroa.

Avustettavia toimenpiteitä voivat olla ovat mm.:

• Linjasaneeraus (putkiremontti)
• Ikkunoiden ja ulko-ovien uusiminen
• Perustusten uusiminen
• Yläpohjan ja katon uusiminen
• Parvekkeiden uusiminen
• Ilmanvaihtojärjestelmän uusiminen
• Lämmitysjärjestelmän uusiminen

Avustus myönnetään mahdollisen korkotukilainapäätöksen yhteydessä, mutta sitä voidaan hakea ja se voidaan myöntää myös ilman korkotukilainapäätöstä.

Avustusta haetaan lomakkeella ARA 83 ja sen myöntää ARA. Avustuksen hakuaika on siis jatkuva ja hakemus toimitetaan ARAan.

Hakuohje ARA:n verkkosivuilla:

http://www.ara.fi/download/noname/%7B4D74F80B-0590-4600-973B-663FDE48A328%7D/78441

Danfoss on tuonut Suomen markkinoille laajan valikoiman kaukolämpöverkoston sulkuventtiilejä. Energiateollisuuden laatuhyväksynnän saanut Danfoss JIP palloventtiilisarja sisältää hitsattavat, kierteelliset ja laipalliset venttiilit kokoluokissa DN 15 – DN 600. Valikoimaan kuuluvat erikoispituiset saneerausventtiilit, maan alle asennettavat venttiilit, haaroitusventtiilit, ilmausventtiilit sekä porausventtiilit asennustarvikkeineen.

Danfoss on kehittänyt palloventtiilin rakennetta entistä energiatehokkaammaksi.

Huollettavan teflonista ja grafiittipunoksesta koostuvan karantiivisteen ansiosta venttiilit säilyvät tiiviinä.  Kaikkien sulkuventtiilien palloissa olevan sisäputken ansiosta virtausarvot ovat parantuneet yli 30 %. Perinteisiä sulkuventtiilejä parempi kvs-arvo säästää energiaa.

Vahvistettu pesän rakenne vähentää putkistojen kautta kulkeutuvien vääntövoimien vaikutusta venttiilin toimintaan.  Saatavana ovat T- ja L-käsikahvamallien ja ruuvitoimilaitteiden lisäksi hydrauliset sekä sähköiset toimilaitteet.

Danfossin venttiiliteknologiaa on käytössä voimalaitoksissa ja kaukolämmön jakeluverkostoissa ympäri Eurooppaa. Sitä on hyödynnetty esimerkiksi kaukolämmön tuotannossa ja jakelussa Danfossin kotimaassa Tanskassa, esim. Kööpenhaminan lentokentän lämpövoimalassa, Budapestissa Unkarissa, jätteenpolttolaitoksessa Norjan Bergenissä, Husavikin maalämpölaitoksessa Islannissa sekä jo pitkään kaikissa Danfossin valmistamissa kaukolämmön lämmönjakokeskuksissa.

Peab muuttaa Lauttasaaren Metallin vanhan tehdaskiinteistön yksilöllisiksi loft-asunnoiksi.

Vuonna 1947 valmistunut teollisuuskiinteistö muuttuu asunnoiksi Helsingin Lauttasaaressa. Auratum Asunnot ja Peab Oy ovat allekirjoittaneet sopimuksen Lauttasaaren Metallin rakennusurakasta.

Lauttasaaren Metalli on vanha teollisuuskiinteistö, joka muuntuu upeaksi, uniikkeja loft-henkisiä koteja sisältäväksi asuintaloksi. Kohteeseen rakentuu 58 yksilöllistä asuntoa, joiden koot vaihtelevat 29 - 210 m2 välillä. Teollinen tunnelma ja loft-henki näkyvät sopivasti niin asunnoissa kuin talon yleisissä tiloissa. Talon alle sijoittuvat erillisinä autopaikkaosakkeina pysäköintitilat. Kohde sijaitsee merellisessä Lauttasaaren ytimessä erinomaisten kulkuyhteyksien varrella.

Y-Säätiö on päättänyt kunnioittaa pitkäaikaisen toimitusjohtajansa, sosiaalineuvos Hannu Puttosen tekemää arvokasta työtä perustamalla hänen nimeään kantavan palkinnon. Asunto- ja ympäristöministeri Pia Viitanen jakoi ensimmäistä kertaa myönnetyn palkinnon tänään. Huomionosoitus annettiin kahdelle pitkän linjan sosiaalipolitiikan vaikuttajalle, Ilkka Taipaleelle ja Heikki S. von Hertzenille.

Hannu Puttonen -palkinto voidaan myöntää yksityishenkilölle kansallisesti merkittävästä työstä asunnottomuuden poistamiseksi ja sosiaalisesti kestävän asuntopolitiikan edistämisestä. Palkinto on arvoltaan 2.500 euroa ja se jaetaan jatkossa vuosittain.

Hannu Puttonen oli Y-Säätiön ensimmäinen toimitusjohtaja säätiön perustamisesta, eli vuodesta 1985 lähtien viime vuoden loppuun saakka. Tehtävässään hän on ollut ratkaisevasti vaikuttamassa asunnottomuuden vähentämiseen Suomessa.

Palkituilla on vaikuttava elämäntyö

– Halusimme palkita ja jakaa tunnustusta Taipaleen ja von Hertzenin pitkäkestoisesta, monipuolisesta ja vaikuttavasta työstä asunnottomuuden vähentämiseksi Suomessa. Molemmat ovat olleet keskeisiä henkilöitä Y-Säätiön perustamisessa, palkintotyöryhmään kuulunut Y-Säätiön nykyinen toimitusjohtaja Juha Kaakinen kertoo.

FM Heikki S. von Hertzen (s. 1942) on toiminut Helsingin apulaiskaupunginjohtajana sekä sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkönä. Lisäksi hän on ollut mukana muun muassa Kaakkois-Suomessa maahanmuuttajien rekrytointi- ja sopeuttamistyössä. Y-Säätiössä hän aloitti hallituksen ensimmäisenä puheenjohtajana vuonna 1985 ja jatkoi toimessa viisi vuotta. Tämän jälkeen hän on ollut valtuuskunnan asiantuntijajäsenenä vuosina 2002–2011 sekä valtuuskunnan varapuheenjohtajana vuodesta 2012 alkaen.

LT Ilkka Taipale (s. 1942) on toiminut muun muassa kansanedustajana, Kellokosken mielisairaalan ylilääkärinä, Tampereen yliopiston sosiaalipsykiatrian professorina sekä useissa kansalaisjärjestöissä. Taipale on tehnyt työtä parantaakseen erityisesti asunnottomien, alkoholistien, vankien, mielisairaiden ja työttömien asemaa yhteiskunnassa. Y-Säätiössä hän oli hallituksen jäsenenä vuosina 1985–2001 sekä tämän jälkeen asiantuntijajäsenenä vuodesta 2002 alkaen. Lisäksi hän on ollut Y-Säätiön valtuuskunnan jäsen 1985–2007 sekä vuodesta 2008 alkaen asiantuntijajäsenenä.


 

Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan vanhojen kerros- ja rivitaloasuntojen hinnat olivat lähes ennallaan elokuussa koko maassa edelliseen kuukauteen verrattuna. Pääkaupunkiseudulla hinnat nousivat 0,2 prosenttia, kun taas muualla Suomessa hinnat laskivat 0,4 prosenttia. Viime vuoden elokuusta hinnat nousivat koko maassa 0,8 prosenttia. Pääkaupunkiseudulla hinnat nousivat 2,5 prosenttia, kun taas hinnat laskivat muualla Suomessa 0,4 prosenttia.

Vuoden 2013 elokuussa vanhan osakehuoneiston keskimääräinen neliöhinta koko maassa oli 2 152 euroa, pääkaupunkiseudulla 3 445 euroa ja muualla Suomessa 1 645 euroa.

Osakeasuntojen hintojen kuukausitilaston ilmestyessä siinä on mukana tuoreimman tilastokuukauden osalta noin 40 prosenttia kaikista kaupoista. Kuukausitiedot tarkentuvat seuraavien kuukausien aikana siten, että vuoden lopulliset tiedot julkaistaan seuraavan vuoden ensimmäisen vuosineljänneksen julkaisun yhteydessä. Lisätietoja tietojen tarkentumisesta on löydettävissä erillisistä taulukoista.

Lähde: Osakeasuntojen hinnat, Tilastokeskus

Teknologiasta Tuotteiksi –säätiön 15 000 euron tunnustuspalkinto luovutettiin SPU Oy:lle kiinteistöalan huippuseminaarissa Aulangolla. SPU Oy valmistaa kehittämiään eristeratkaisuja erityyppisiin rakennuksiin. Säätiö haluaa tämän vuoden palkinnolla erityisesti korostaa ja palkita suomalaista pitkäaikaista ja sitoutunutta yrittämistä, vahvaa panostusta tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä järjestelmällistä viennin kehittämistä.

Teknologiasta Tuotteiksi -säätiö tukee suomalaisten tuoteideoiden ja teknologioiden tuotteistamista ja kansainvälistymistä. Säätiön toiminta-alueena on ympäristö, erityisesti hyvä sisäympäristö. Säätiö jakaa vuosittain 15 000 euron tunnustuspalkinnon.

Teknologiasta Tuotteiksi -säätiön vuoden 2013 tunnustuspalkinto on päätetty antaa SPU Oy:lle. Yrityksen panostus tutkimukseen ja tuotekehitykseen on ollut pitkäaikaista ja merkittävää. Tuotekehityksellä on luotu eristämisratkaisuja erityyppisille rakennuksille sekä passiivi- että nollaenergiarakentamiseen. SPU Eristeille on myönnetty ensimmäisenä lämmöneristeenä M1-sisäilmaluokitus. Yhtiön tuotteita myydään omien tytäryhtiöiden kautta useissa maissa.

Uudisrakentamisessa SPU -eristeillä saavutetaan hyvät lämmöneristysominaisuudet tavanomaisilla rakennepaksuuksilla ja kustannuksilla. Vanhojen rakennusten lisälämmöneristäminen voidaan tehdä rakennuksen sisäpuolelle ilman julkisivujen uusimisia.

Palkinnon vastaanotti Kiinteistöjen sijoitus-, rahoitus- ja kehitys- ja palveluliiketoiminnan Vuosiseminaarissa 7.11.2013 Aulangolla SPU Oy:n hallituksen puheenjohtaja Janne Jormalainen. Palkinnon luovutti Teknologiasta Tuotteiksi -säätiön hallituksen puheenjohtaja Mika Halttunen.

Teknologiasta Tuotteiksi -säätiö
Vuonna 1994 perustetun Teknologiasta Tuotteiksi -säätiön toiminta-ajatuksena on palkita tunnustuspalkinnoin yrityksiä, yhteisöjä ja yksityishenkilöitä. Päätökset palkittavista tahoista tekee säätiön hallitus. Säätiön hallituksessa on edustus seuraavista organisaatioista: Finpro, Finnvera, Työ- ja elinkeinoministeriö, Keksintösäätiö, SITRA, Tekes, Ympäristöministeriö, Iitin kunta ja Halton Oy.

Kiinteistöjen sijoitus-, rahoitus-, kehitys- ja palveluliiketoiminnan Vuosiseminaarissa Aualngolla myönnettiin eilen yksitoista uutta kiinteistöjohdon sertifikaattia.

Tunnustuksen saivat seuraavat henkilöt:

Aiho Sami, Mehiläinen
Ekman Juha, TeliaSonera Oyj
Hokkanen Perttu, Sponda Oyj
Juutinen Juha, TeliaSonera Oyj
Kammonen Jaakko, Espoon Asunnot Oy
Luhtanen Kari, Finavia Oyj
Mäkinen Juha-Pekka, Lemminkäinen Talo Oy
Porkka Petri, Senaatti-kiinteistöt
Raatikainen Markku, ISS Palvelut Oy
Reinikainen Jyrki, Senaatti-kiinteistöt
Vanhanen Tero, Hartela-yhtiöt Oy

Sertifiointi on osoitus monipuolisesta osaamisesta ja kokemuksesta kiinteistöjohtamisen alueella.

Kiinteistöjohtamisen ammattilaiset voivat hakea kiinteistöjohdon sertifiointia (KJs). Sertifioinnista ja sen kehittämisestä vastaa Asunto-, toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI ry.

KJs-sertifiointi on osoitus ammatillisesta pätevyydestä: sertifioitu on kiinteistö- ja rakennusalan moniottelija. Hän tuntee niin talouselämää, tekniikkaa kuin juridiikkaakin ja seuraa yhteiskunnan kehitystä. Sertifioitu kiinteistöjohtaja osaa johtaa ihmisiä ja organisaatioita sekä ajatella ja toimia globaalisti. Sertifioidun tulee myös olla valmis ylläpitämään ja kehittämään aktiivisesti ammattitaitoaan.

Saadakseen KJs-sertifioinnin hakijan on pitänyt toimia kiinteistöjohtoon liittyvissä tehtävissä vähintään kolme vuotta. Hakijalla on oltava vähintään opistotasoinen loppututkinto, kiinteistöjohtamiseen erikoistava koulutus sekä laaja johtamiskoulutus. Kansainvälinen koulutus sekä kiinteistö- ja rakennusalan täydennyskoulutus tuovat lisäpisteitä.

KJs-sertifikaatti on alan työnantajien korkealle arvostama tunnustus ammatillisesta pätevyydestä. Sertifioinnilla pyritään kokonaisuudessaan kehittämään kiinteistö- ja rakentamisalaa, tehostamaan liiketoimintaa ja palvelemaan alan asiakkaita entistä paremmin. Näin sertifiointi lisää myös alan arvostusta.

Vuosittain sertifioidaan noin 10-15 uutta kiinteistöjohtajaa.

Tampuuri Tablet -sovellus on valittu mukaan Microsoftin vuosittain uusille tablet-sovelluksille järjestämään kovatasoiseen App Awards -loppukilpailuun. Tuomariston valitsema Vuoden Sovellus 2014 sekä äänestys- ja latausmäärien perusteella valittava Suomen Suosikkisovellus 2013 palkitaan App Awards Gaalassa 10.4.2014.

Tampuuri Tablet sovellus on käytössä jo kymmenellä asiakkaalla. Selainpohjaisen Tampuurin uusimmat sovellukset toimivat Windows 8 tableteissa, mikä antaa käyttäjälle aivan uuden kokemuksen tehdä huoneiston tarkastustyö ja siihen liittyvät työtilaukset suoraan kohteessa. Sovelluksella on tehty jo yli 8000 tarkastusta ja palaute on ollut erinomaista.

Tampuuri on Agenteq Solutions Oy:n tuottama, markkinoiden laajin asiakashallintajärjestelmä kaikille kiinteistöalan toimijoille.

http://www.tampuuri.fi/3995.aspx

Suomen tavoitteena rakentaa vanhoihin kerrostaloihin 500 hissiä vuodessa. Hissilaskuri helpottaa hissin jälkiasennuksen kustannusjaon laskemista taloyhtiössä.

Korjaustieto.fi-sivustolla voi laskea, kuinka hissin jälkiasennuksen kustannukset jakautuvat asunto-osakeyhtiön osakkaiden kesken. Laskuri soveltuu hissikulujen jakoon taloyhtiöissä, jotka rakentavat uuden hissin vähintään kolmikerroksiseen taloon tai vain osaan porrashuoneista.

Suomenkielinen hissilaskuri löytyy osoitteesta www.korjaustieto.fi/hissilaskuri ja ruotsinkielinen osoitteesta www.korjaustieto.fi/sv/hisskalkylator .

Asunto-osakeyhtiö voi hakea ympäri vuoden valtion avustusta jälkiasennettavan hissin rakentamista varten. Avustus on enintään 50 prosenttia kustannuksista ( www.ara.fi ).

Lappeenranta edistää esteetöntä asumista

Lappeenrannassa on noin 350 hissitöntä, vähintään kolmikerroksista taloa ja Imatralla 190. Hissittömiä kerrostaloja on Suomessa 18 800 ja hissittömiä porraskäytäviä 42 000.
- Eli koko Suomessa hissittömiä kerrostaloja on 40 prosenttia koko kannasta, kertoi Kiinteistöliiton kehityspäällikkö Jari Virta tänään Lappeenrannassa Korjaushanke haltuun -seminaarissa.

Ikääntyvien ihmisten ja kuntatalouden kannalta on välttämätöntä, että omassa kodissa on mahdollisuus asua mahdollisimman pitkään. Siksi Lappeenrannassa kaupunki ja Kiinteistöliitto Kaakkois-Suomi edistävät voimakkaasti hissirakentamista.

Lappeenrannan kaupunki etsii aiempaa parempia menetelmiä hissirakentamisen houkuttelevuuden lisäämiseksi. - Olemme esimerkiksi mukana Hissi Esteetön Suomi 2017 -hankkeessa. Markkinoimme vuosittain ARAn avustuksia lehti-ilmoituksella, esittelemme hissin rakennuttaneiden taloyhtiöiden käytännön kokemuksia, jotka herättävät paljon mielenkiintoa sekä pidämme hissiasiaa esillä verkkosivuilla, luettelee Lappeenrannan kaupungin asuntotoimenjohtaja Risto Kantola.

Hissi Esteetön Suomi 2017 -hankkeen tavoitteena on nostaa jälkiasennushissien rakentamisen määrä Suomessa vaiheittain vähintään 500:een vuositasolla. Etelä-Karjalassa tavoitteena on rakentaa 65 hissiä seuraavien neljän vuoden aikana. - Jälkiasennushissien rakentamisen ja esteettömyyskorjausten pohdinta sopii luontevimmin kunnossapitotarveselvityksen laadinnan yhteyteen, Virta muistuttaa.

Etelä-Karjalan kiinteistöyhdistyksen puheenjohtaja, Lappeenrannan Asuntopalvelu Oy:n toimitusjohtaja Seppo Ylitalo kertoo yhtiön toimivan aktiivisesti hissien rakentamiseksi taloihinsa.
- Suunnitelmissa on rakentaa jälkiasennuksina 12 hissiä seuraavan neljän vuoden aikana. Yhden omistajan vuokrataloyhtiössä päätökset syntyvät helpommin kuin taloyhtiöissä, Ylitalo luonnehtii.

Kiinteistöliitto Kaakkois-Suomen toiminnanjohtaja Sami Tammisto muistuttaa, että tekniikka kehittyy vauhdilla. - Taloyhtiöiden kannattaa päivittää tilanne säännöllisesti. Jos vuosia takaperin tehdyssä selvityksessä on törmätty hissihankkeessa umpikujaan sopivan toteutustavan puuttuessa, voi tilanteeseen tänään olla jo ratkaisu olemassa, Tammisto tietää.

Messukeskukselle on myönnetty Pohjolan turvallisuuspalkinto 2013 turvallisuuden pitkäjänteisestä ja monipuolisesta kehittämisestä. Huolellinen suunnittelu, toimivat käytännöt ja sujuva viranomaisyhteistyö toivat palkinnon Suomen suurimmalle messu-, kokous-, kongressi- ja tapahtumakeskukselle.

Osaava henkilöstö, tehokkaat toimintatavat ja pitkä kokemus tapahtumien järjestämisestä ovat avaintekijöitä Messukeskuksen turvallisuustyöskentelyssä.  Pitkäjänteisen laatutyöskentelyn kautta hiotut käytännöt auttavat ennakoimaan tilanteita ja tarvittaessa reagoimaan niihin nopeasti.

– Yli miljoonan vuosittaisen kävijän tapahtumatalossa ei muulla tavoin voisi toimiakaan. Turvallisuudesta 90 prosenttia perustuu ennakoimiseen ja huolelliseen suunnitteluun, sanoo Messukeskuksen hallipalvelupäällikkö Pertti Mörö.

– Messukeskus on kohtaamismedia, ja haluamme, että kaikilla vieraillamme on täällä hyvä ja turvallinen olla. Turvallisuus on merkittävä osa tapahtuman laatua, ja olemme saaneet turvallisuustasostamme Messukeskuksen asiakkailta ja messuvierailta kiitosta, Mörö kertoo.

Messukeskus on rakennettu suurten tapahtumien järjestämispaikaksi ja turvallisuustekijät on sen vuoksi mietitty jo lähtökohtaisesti hyvin. Myös pitkäaikaisesta ennakoivasta yhteistyöstä Pohjolan riskienhallinta-asiantuntijoiden kanssa on ollut paljon hyötyä ja tukea. Mutta sen lisäksi turvallisuuden hyväksi tehdään paljon arkista työtä joka päivä. Esimerkiksi perusteellinen turvallisuustarkastus ennen jokaisen tapahtuman avaamista kuuluu perusrutiineihin.

Myös työturvallisuuteen ja kumppaneiden opastamiseen kiinnitetään Messukeskuksessa paljon huomiota. Osastojaan saapuu joka vuosi rakentamaan noin 10 000 näytteilleasettajaa ja rakentajaa, minkä lisäksi Messukeskuksen katon alla työskentelee kymmeniä kumppaniyrityksiä.

Messutapahtumien ja kokousten ohella Messukeskuksessa järjestetään mm. yhtiökokouksia, kansainvälisiä kongresseja, konsertteja ja kymmenien tuhansien kävijöiden festivaaleja. Tarkimmin Messukeskuksen turvallisuustaso on punnittu lukuisissa kansainvälisissä huippukokouksissa, joita talo on vuosien mittaan isännöinyt.

Huolellisen ennakoinnin ja tehokkaiden käytäntöjen ohella olennainen lenkki turvallisuuden rakentamisessa on turvallisuutta edistävä asenne. Messukeskuksessa tästä huolehditaan henkilöstön jatkuvalla kouluttamisella.

– Perehdytämme, motivoimme, tiedotamme turvallisuuskäytännöistä, valvomme pelisääntöjen noudattamista ja tietysti pidämme tilat kunnossa, kiteyttää Pertti Mörö suuren talon tavat.

Pohjolan Turvallisuuspalkinto jaetaan vuosittain. Palkintoon kuuluu 2000 euron suuruinen stipendi, joka käytetään Messukeskuksen riskienhallinnan ja turvallisuuden kehittämiseen entistä paremmaksi.

Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen patistelee rakennusteollisuutta kehittämään uusia innovaatioita ja konsepteja massiiviseen vanhojen kerrostalojen korjausurakkaan. Korjausvelan suuruudeksi koko rakennuskannan osalta on arvioitu jopa yli 30 mrd €. Siitä noin pari miljardia, jää kuntien vuokrataloyhtiöiden vastuulle Kietäväinen arvioi.

- Tämän hoitamiseen tarvitaan toimivia rakentamisen innovaatioita ja ennen muuta markkinointia ja tietoa korjausrakentamisen ratkaisuista. Tässä kuntien rahoitustilanteessa joudutaan miettimään myös uusia rahoitusmalleja, koska perinteisillä keinoilla ei urakasta selvitä.

Vanhojen 1960-70 -luvuilla rakennettujen kerrostalojen ja muiden rakennusten peruskorjausvelka kasvaa koko ajan ja siitä on tullut suuri kansantaloudellinen haaste. Energiatehokkuutta parantavan peruskorjauksen piirissä arvioidaan olevan yli puoli miljoonaa asuntoa, josta huomattava osa on kuntien omistamia vuokra-asuntoja. Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen kaipaa rakennusteollisuudelta uusia rakentamisen innovaatioita ja konsepteja peruskorjausurakan toteuttamiseen.

- Toivomme Kuntaliitossa, että rakennusalan toimijat voisivat kehittää peruskorjaushankkeisiin rakentamisen innovaatioiden lisäksi uusia rahoitusmalleja public-private -pohjalta. Tällainen voisi olla esimerkiksi malli, jossa peruskorjauksen avulla saatavat säästöt talon lämmityskustannuksissa ohjataan peruskorjauksen rahoittamiseen. Samoin kunnissa tullaan ottamaan lisääntyvässä määrin käyttöön erilaisia rakennusten elinkaarimalliratkaisuja, joissa rakentaminen ja ylläpito yhdistyvät, kuvailee Kietäväinen.

Vastuu peruskorjausten laadusta rakentajille

Kietäväisen mukaan kunnat eivät ottaisi tulevaisuudessa enää nykyisessä määrin riskiä huonosta rakentamisesta, vaan haluavat siirtää vastuun rakentamisen laadusta ja toiminnallisuudesta peruskorjauksen toteuttajaorganisaatiolle. - Tässä mallissa myös toteuttajan intressissä täytyy olla hyvä, laadukas ja toimiva rakennus, jossa saavutetaan sille tavoitteeksi asetetut energian säästötavoitteet, kuvailee Kietäväinen.

 

Vuoden putkiremonttikilpailu 2013 –voittajaksi nousi kovatasoisessa kilpailussa Helsingin Munkkiniemessä sijaitseva, vuonna 1971 valmistunut As Oy Perustie 36-40.

- Hanke toteutettiin poikkeuksellisen tehokkaasti tavoitehintaisena projektinjohtourakkana. Mallia on aiemmin käytetty pääasiassa uudisrakentamisessa, kertoi kilpailutoimikunnan puheenjohtaja Juhani Siikala palkitsemistilaisuudessa Kiinteistömessuilla keskiviikkona.

Putkiremonttikilpailussa jaettiin siihen osallistuneiden hankkeiden kovan tason vuoksi vain ensimmäinen palkinto. Tasaväkisten kilpailuehdotusten vuoksi toista palkintoa, eikä kunniamainintaa voitu jakaa.

As Oy Perustie 36-40 on kolmirappuinen, kaksi asuinkerrosta ja 13 huoneistoa käsittävä taloyhtiö. Rakennuksen huoneistoala on 1.305,50 m² ja tilavuus 7.000 m^3.

Taloyhtiön kolmihenkinen hallitus kilpailutti hankkeen niin sanottuna perinteisenä kokonaisurakkana, jonka jälkeen isännöitsijä ja hallitus tutkivat mahdollisuuden toteuttaa saneeraus taloyhtiöiden korjaushankkeisiin tuotteistetulla projektinjohtourakkamallilla. Taloyhtiö päätti toteuttaa hankkeen rohkeasti uudella tavalla, missä korjausrakentamiselle tyypillisiä riskejä ei hinnoitella ennalta urakkaan vaan ne aktualisoituvat maksettavaksi vain toteutuessaan.

Laatua kustannustehokkaasti

As Oy Perustie 36-40:n urakka sisälsi vesi- ja viemärijohtojen ja sähkö- ja teleasennusten uusimisen perinteisellä tavalla sisältäen kaikkien märkätilojen peruskorjauksen. Tavoitehintaisen projektinjohtourakan toteutti Talon Tekniikka Oy.

- Tavoitehintainen projektinjohtourakka osoittautui kiinnostavaksi vaihtoehdoksi, koska hinta-arvio oli 10 prosenttia edullisempi kuin halvin perinteisen kokonaisurakasta saatu tarjous. Lisäksi taloyhtiö näki kustannussäästönä mahdollisen tavoitehinnan alittamisen. Mahdollinen hinnan alituksesta syntyvä säästö sovittiin jaettavan puoliksi taloyhtiön ja urakoitsijan kesken, valotti As Oy Perustie 36-40 hallituksen puheenjohtaja Paavo Marttila.

Taloyhtiö toteutti urakan rohkeasti, vaikka korjaushankkeille tyypillisiä riskejä ei hinnoiteltu urakkaan sisältyviksi. Hankkeen viestintä hoidettiin ainutlaatuisesti taloinfo.com-palvelulla, kuudella eri sähköisellä kanavalla: tekstiviestein, sähköpostitse, sähköisellä ilmoitustaululla porraskäytävissä, facebook-tilin kautta, osakkaiden www-sivulla ja Itellan automaattipostituksella.

Tavoitehintainen projektinjohtourakka osoittautui erittäin menestyksekkääksi ja kustannustehokkaaksi vaihtoehdoksi. Tavoitehinta alitettiin 13 prosentilla. Summalla rahoitettiin laadunparannukset kuten saunaosaston peruskorjaus suunniteltua korkealuokkaisemmaksi, koko urakan valvontakustannukset ja suurin osa lisätöistä.

Kilpailun järjestivät kahdeksatta kertaa Kiinteistöliitto, Akha ry ja Suomen Kiinteistölehti.

Kilpailutoimikunnan puheenjohtajana toimi RI, ekonomi Juhani Siikala (AKHA ry) ja jäseninä vaikuttivat rakennusneuvos, AKHA ry:n puheenjohtaja Ben Grass, kehityspäällikkö Jari Virta (Kiinteistöliitto), neuvontainsinööri Jaakko Laksola (Kiinteistöliitto Uusimaa), päätoimittaja Asko Sirkiä (Kiinteistölehti) ja viestintäpäällikkö Marjukka Vainio (Kiinteistöliitto).

Kiinteistömessut Helsingin Messukeskuksessa 13.-15.11. tarjoaa katsauksen kiinteistöjen peruskorjaamisen ja ylläpidon yrityksiin ja uusiin ilmiöihin. Isännöinti- ja huoltoyhtiöiden tukena on nykyään paljon erilaisia sähköisiä apulaisia teknisestä isännöinnistä asiakashallintaan. Nämä ja muut kiinteistönhoidon uutuudet ovat vahvasti esillä Kiinteistömessuilla, sekä osastoilla että ohjelmissa.

Tervetuloa tutustumaan! Suomen Kiinteistölehti ja Locus ovat osastolla 7g65, Kiinteistöalan Kustannus Oy osastolla 6g70.

Samaan aikaan Messukeskuksessa järjestetään myös kuusi muuta kiinteistönhoidon, korjausrakentamisen ja pintakäsittelyn tapahtumaa. Messukokonaisuuteen kuuluvat Kiinteistömessujen lisäksi Julkisivu, ViherTek, Väri ja Pinta, turvallisuusalan tapahtuma FinnSec sekä easyFairs SÄHKÖ ja Audiovisual. Mukana on yhteensä yli 400 alan yritystä.

Tapahtumat tarjoavat mahdollisuuden tavata mielenkiintoisia ihmisiä lukuisista eri yrityksistä, yli toimialarajojen. Messuilla alan asiantuntijat, kollegat ja tulevaisuuden tekijät tapaavat toisiaan ja oppivat toisiltaan. Kaksi vuotta sitten tapahtumakokonaisuus kokosi Messukeskukseen 23 000 messukävijää.

http://www.messukeskus.com/Sites3/KK13/Sivut/default.aspx

Jopa 90 prosenttia hälytyksistä aiheuttaa turhia hälytyslähtöjä. Vuosi sitten pelastuslaitokset alkoivat laskuttaa kiinteistöjä turhista hälytyksistä. Ennakoivilla kunnossapitotoimenpiteillä voi parantaa turvallisuutta ja välttyä vääriltä hälytyksiltä.

Tekniset turvallisuusratkaisut, kuten paloilmoittimet, turva- ja poistumistievalaistus, hälytystensiirto, savunpoisto ja kulunvalvonta, on hyvä ottaa huomioon jo rakennusvaiheessa, mutta niistä on myös pidettävä huolta. Mitä paremmin ja aiemmin riskit tunnistetaan, sitä paremmin niihin pystytään varautumaan. Ennakoiminen tuo myös säästöjä eikä kunnossapitovelkaa pääse syntymään. Pahimmillaan laiminlyöty ennakkohuolto muuttuu mittaviksi kuluiksi.

Esimerkiksi palvelutalossa voi olla jopa 20 turhaa palohälytystä vuodessa, ja laskut hälytyksien aiheuttamista turhista käynneistä kohoavat helposti jopa tuhansiin euroihin. Pirkanmaalainen palvelutalo haastoi Caverionin löytämään ratkaisun turhien hälytysten ongelmaan. Kiinteistöteknisiä palveluita tarjoava Caverion on yksi Suomen suurimmista turvallisuusjärjestelmien ja -palvelujen toimittajista.

Caverion vaihtoi kiinteistön paloilmaisimet erilaisiin osoitteellisiin lämpö-, savu- ja yhdistelmäilmaisimiin ja hälyttimiin. Palvelutalon ilmaisimet sijoitettiin kiinteistön eri huoneistoihin ja ne ohjelmoitiin ennakkohälyttämään omalle henkilökunnalle, joka ennättää tarkistaa tilanteen ajoissa. Vasta sen jälkeen hälytetään palokunta tarpeen mukaan. Nyt turhat hälytykset ja kulut on saatu hallintaan.

Onko rakennusten energiatehokkuus mahdollisuus vai pakko? Tätä pohtii energia-asiantuntija Matti Hellgren mielenkiintoisessa artikkelissaan, jonka lyhyempi versio julkaistiin vastikään Taloyhtiö.Nyt -teemalehdessä.

Viime vuodet ja varsinkin vuosi 2013 ovat tuoneet uusien energiatehokkuusvaatimuksien myötä suuria muutoksia korjausrakentamiseen ja olemassa olevin rakennusten energiatehokkuuden arviointiin.

Rakennusten energiatehokkuuden kuvaamisessa ja laskennassa on siirrytty ns. kokonaisenergiatarkasteluun ja energiamuotokertoimien käyttöön.

Uusi rakennusten energiatodistuksia käsittelevä laki sekä lakiin liittyvä ympäristöministeriön asetus (asetus rakennuksen energiatodistuksesta) astui voimaan 1.6.2013 muuttaen oleellisesti rakennusten energiatehokkuuden arviointia ja esitystapaa.

Myös rakennusten korjaus- ja muutostöille asetettiin valtiovallan toimesta energiatehokkuusvaatimuksia, kun kyse on rakennuksen luvanvaraisesta korjaamisesta, käyttötarkoituksen muuttamisesta tai teknisten järjestelmien muuttamisesta.

Ympäristöministeriön asetus rakennuksen energiatehokkuuden parantamisesta korjaus- ja muutostöissä astui voimaan viranomaisten käytössä olevien rakennusten osalta 1.6.2013 ja muiden rakennusten osalta 1.9.2013.

Se ovatko muutokset kiinteistön omistajan kannalta hyviä ja kannustavia, herättää voimakkaita tunteita ja paljon erilaisia mielipiteitä.

Mihin energia rakennuksessa kuluu – Keskitymmekö oleelliseen?

Kun taloyhtiöissä mietitään keinoja rakennuksen energiankäytön tehostamiseksi, on tärkeää ymmärtää mihin rakennukseen ostettu energia kuluu, jotta rajalliset resurssit osataan kohdistaa järkevästi ja taloudellisesti kannattavimpiin kohteisiin.  Harva osakas tietää, että rakennukseen ostetusta lämpöenergiasta kuluu keskimäärin n. 20…25 % lämpimän käyttöveden tuottamiseen ja joutuu lopulta viemäriin, n. 30…35 % johdetaan ilmanvaihdon kautta lämpimänä ilmana ulos samalla kun ulkoseinien sekä ikkunoiden lämpöhäviöiden osuus rakennukseen ostetusta kokonaislämpömäärästä on yhteensä vain n. 25 % (Kuva 1).

Kun tämän tiedon pohjalta arvioimme eri toimenpiteiden aikaansaamia säätövaikutuksia, havaitaan että jo 20 % vedensäästöllä vaikutetaan rakennuksen lämmitysenergiankulutukseen yhtä paljon kuin ikkunoiden vaihdolla tai rakennuksen ulkovaipan lisäeristämisellä. Toki jos rakennuksen julkisivu on siinä tilassa että siihen joudutaan joka tapauksessa suorittamaan laajoja korjaustoimenpiteitä, on ikkunaremontin sekä ulkovaipan lisäeristämisen mahdollisuus tällöin järkevää ja tarkoituksenmukaista selvittää. Tätä nyt voimaan astuneet laki ja asetuskin edellyttävät.

Rakennuksen käytön ja energiatehokkuuden kannalta on oleellisinta huolehtia siitä että kulutusseuranta on ajantasaista ja olemassa olevat tekniset järjestelmät ovat kunnossa ja niitä käytetään oikein.

Rakennuksen energiatehokkuuden parantaminen korjaus- ja muutostöissä – Mitä vaatimukset tarkoittavat?

Kesällä 2013 voimaan astuneen asetuksen myötä kiinteistössä suoritettaville luvanvaraisille korjaus- ja muutostöille asetetaan energiatehokkuuden vähimmäisvaatimukset jotka tulee täyttyä jos ja kun hankkeisiin ryhdytään.

Päätös mahdollisiin korjaus- ja muutostöihin säilyy edelleen kiinteistön omistajalla, eli kiinteistön omistaja päättää, milloin ja missä laajuudessa hän ryhtyy korjaamaan ja mitkä ovat parhaat keinot parantaa energiatehokkuutta säädösten puitteissa.

Energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä ei tarvitse toteuttaa, mikäli ne eivät ole teknisesti, toiminnallisesti tai taloudellisesti toteutettavissa.

Taloudellisesti toteutettavalla tarkoitetaan kustannustehokkaasti toteutettavissa olevaa ratkaisua. Kustannustehokkuuden tarkastelujaksona eli takaisinmaksuajan ajanjaksona käytetään asuinrakennuksissa 30 vuotta ja muissa rakennuksissa 20 vuotta, jos tarkasteltavan rakennusosan tai järjestelmän tai sen osan normaali käyttöikä ei ole tätä lyhempi.

Viimekädessä mahdollisen teknisen ja taloudellisen toteutettavuuden arviointi jää paikallisten rakennusvalvontaviranomaisten arvioitavaksi / tulkittavaksi tilanteissa joissa kiinteistön omistajan selvitysten mukaan energiatehokkuuden parantaminen ei ole perusteltua. Nähtäväksi jää, kuinka eri alueiden rakennusvalvontaviranomaiset tästä selviävät käytettävissä olevilla resursseilla ja alueellisesti vaihtelevalla osaamisella.

Hankkeita, joita uudet energiatehokkuusvaatimukset koskevat ovat esim. laajat peruskorjaukset, rakennuksen ulkovaipan korjaukset ja teknisten järjestelmien uusiminen, eli hankkeet joihin useimmiten tarvitaan rakennus- tai toimenpidelupa.

Kolme tapaa täyttää energiatehokkuusvaatimukset korjaushankkeissa

Kun kiinteistössä suoritetaan sellaisia korjaus- tai muutostöitä, jotka edellyttävät samalla energiatehokkuuden parantamista, on omistajalla käytännössä kolme vaihtoehtoista tapaa saavuttaa asetetut vaatimukset.

Ensimmäisenä vaihtoehtona on parantaa korjattavien tai uusittavien rakennusosien lämmönpitävyyttä asetuksessa esitettyjen minimivaatimusten mukaisiksi.

Toisena vaihtoehtona on parantaa rakennuksen energiatehokkuutta asetuksessa esitetylle rakennustyyppikohtaisesti määritellylle tasolle. Tässä vaihtoehdossa tarkastellaan koko rakennuksen vuosittaista, normaalikäytössä syntyvää laskennallista energianmuotokertoimilla korjattua energiankulutusta suhteessa rakennuksen pinta-alaan (= E-luku).

Kolmantena vaihtoehtona on laskea rakennukselle ominainen, rakentamisajankohdan mukaisilla ratkaisuilla laskettu energianmuotokertoimilla korjattu kokonaisenergian kulutus eli E-luku ja pienentää sitä vähintään asetuksessa rakennustyyppikohtaisesti esitettyjen kaavojen mukaisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa esim. asunrakennusten osalta minimissään 15…20 % alenemaa E-luvussa.

Lisäksi uusittavien teknisten järjestelmien energiatehokkuudelle on asetuksessa määritelty omat vaatimukset.

Kun rakennuksessa suoritetaan edellä kuvattuja energiatehokkuuteen vaikuttavia luvanvaraisia toimenpiteitä, on rakennuksessa suoritettava tarpeellisin osin taloteknisten järjestelmien (lämmitys ja ilmanvaihto) tasapainotus ja säätö. Tämä sinällään on muutenkin erittäin tärkeää hyvän sisäilman ja asumismukavuuden kannalta. Lisäksi rakennusvalvontaviranomaisille on todennettava loppukatselmuksen yhteydessä lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmien oikea ja energiatehokas toiminta.

Antaako energiatodistus tietoa rakennuksen energiatehokkuudesta?

Uudistetussa rakennuksen energiatodistuksessa siirryttiin olemassa olevien rakennusten osalta aiemmasta, rakennuksen toteutuneeseen energiankulutukseen perustuvasta toteutustavasta laskennalliseen / teoreettiseen energiatehokkuuden tarkasteluun. Energiatodistuksessa esitetään kaikille rakennuksille energianmuotokertoimilla korjattu laskennallinen arvio siitä kuinka paljon rakennus kuluttaisi energiaa olettaen että:

• rakennus on toteutettu suunnitelmien mukaan
• rakentamisen laatu on ollut moitteetonta ja rakenteet kunnossa
• rakennuksen tekniset järjestelmät ovat kunnossa
• rakennuksen ylläpito, käyttö ja huoltotoiminta ovat olleet moitteetonta
• rakennuksen käyttö ja käyttöaste on rakentamismääräyskokoelman mukaisten ”normien” mukainen.

Tarkastelutapa soveltuu jossain määrin rakennuslupamenettelyn yhteydessä annettavan rakennettavan rakennuksen energiatehokkuutta kuvaavan energiatodistuksen pohjaksi. Tällöin ei vielä ole todellista tietoa rakennuksen ja sen teknisten järjestelmien toiminnasta, rakentamisen laadusta ynnä muista lukuisista rakennuksen todelliseen energiatehokkuuteen oleellisesti vaikuttavista tekijöistä rakennuksen käyttöaikana.

Sen sijaan käytössä oleville rakennuksille todellisista kulutuksista irrallaan oleva laskenta-/tarkastelutapa ei palvele tarkoitusta eikä anna tietoa rakennuksen oikeasta energiatehokkuudesta ja sen mahdollisista puutteista.

Suomen Talokeskus Oy on toiminut kiinteistöjen energiatehokkuuteen liittyvissä hankkeissa jo 1930-luvulta alkaen ja kerännyt kiinteistöjen lämmön-, sähkön- ja vedenkulutuksiin liittyvää tietoa aktiivisesti 1980-luvulta alkaen. Käytössämme on tuhansien kiinteistöjen kuukausitason energiankulutuksen tietopohja kymmenien vuosien ajalta sekä vankka kokemus rakennusten energiatehokkuuden seurannasta ja parantamisesta. Keräämämme tiedon perusteella voidaan osoittaa mm. seuraavia energiatehokkuuteen vaikuttavia tärkeitä tekijöitä:

• Asuinrakennuksissa lämmitysenergian kulutus on määräävä tekijä rakennuksen energiatehokkuutta arvioitaessa
• Samalla maantieteellisellä alueella sijaitsevien, keskenään vertailukelpoisten rakennusten energiankulutuksissa ja eritoten lämpöindeksissä (lämmitystarveluvuilla normeerattu vuotuinen lämmitysenergian kulutus jaettuna lämmitetyllä tilavuudella) esiintyy suuria eroja.
• Asuinrakennuksissa rakennusten lämpöindeksien suuret poikkeamat eivät pääosin ole seurausta rakennusten asukkaiden toisistaan poikkeavista käyttötottumuksista, vaan rakennuksen teknisten järjestelmien ja rakenteiden ylläpidosta, huollosta ja oikeasta käytöstä tai näiden puuttumisesta joko osittain tai kokonaan.

Uusi energiatodistuksissa käytettävä laskentatapa ei valitettavasti huomioi edellä esitettyjä rakennuksen ylläpitoon ja käyttöön liittyviä tekijöitä, jotka ensisijaisesti ovat merkittäviä rakennuksen todelliseen energiatehokkuuden hyvyyteen/heikkouteen vaikuttavia perustekijöitä.  Energiatodistus ei siis välttämättä kerro:

• Onko rakennus toteutettu suunnitelmien mukaan
• Mikä on ollut rakentamisen ”laatu”
• Mikä on rakenteiden todellinen kunto ja energiatehokkuus
• Mikä on taloteknisten järjestelmien todellinen kunto ja energiatehokkuus
• vastaako rakennuksen oikea energiatehokkuus todistuksessa esitettyä ”teoreettista” kulutustasoa

Valitettavasti uusi laskennallinen energiatodistus on olemassa olevalle rakennukselle likimain sama kuin että nuorille annettaisiin 9. luokan päättötodistus lapsen syntymävuoden ja perhetaustan perusteella arvioiden, että arvosanat voisivat olla nämä, jos lapsi olisi ensimmäiset 9 vuotta tehnyt aina läksynsä ja suorittanut opiskelunsa virheettömästi ja täysipainoisesti jättäen samalla kertomatta mitkä arvosanat oikeasti ovat.

Suunniteltaessa rakennuksen energiatehokkuuden parantamista tulisikin yhtiöissä ensisijassa panostaa olemassa olevien teknisten järjestelmien (lämmitys, ilmanvaihto, vesi- ja viemäri) ennakoivaan ja säännölliseen huoltoon, oikeaan käyttöön sekä lämmön, sähkön ja veden kulutusseurannan tehostamiseen.

Parantaako energiamuotokertoimien käyttö vertailtavuutta?

Rakennuksen kokonaisenergiatarkasteluun perustuvassa energiatehokkuuden arvioinnissa esitetään määräysten mukaisilla laskentakaavoilla laskettu rakennuksen vuotuinen energianmuotokertoimilla painotettu energiankulutus. Energiamuotokertoimien käytöllä pyritään yhteismitallistamaan eri energiamuodot (lämpö ja sähkö) keskenään vertailukelpoisiksi.

Rakennuksen laskennallista energiankulutusta painotetaan siis energiatehokkuustarkasteluissa energiamuotokertoimilla sen mukaan, kuinka ympäristöystävälliseksi käytettävä energiamuoto katsotaan. Huonoin kerroin (1,7) on sähköllä, fossiilisten polttoaineiden kerroin on 1, kaukolämmön 0,7 ja uusiutuvien polttoaineiden 0,5.

Menettelytavan selkeydestä ja oikeudenmukaisuudesta on käyty paljon keskusteluja. Yksittäiselle rakennuksen tai osakkeen omistajalle tai mahdolliselle ostajalle on varsin vaikeaa selvittää kuinka kaksi yhtä paljon ostoenergiaa kuluttavaa rakennusta saadaan energiamuotokertoimien käytön myötä täysin ”eriarvoisiksi”. Näin esim. sähkölämmitteisen talon energiankulutus on kyseisellä laskentamenettelyllä käsiteltynä lähes kaksinkertainen verrattuna tapaukseen jossa lämmitysmuotona olisi kaukolämpö (Kuva 2).

Energiamuotokertoimet kuvaavatkin ensisijaisesti valtakunnallisen energiantuotannon ja –hankinnan tehokuutta ja ympäristövaikutuksia verotuksessa sovitun hyödynjakomenetelmän periaatteita mukaillen. Sen sijaan ne eivät sovellu kuvaamaan rakennuksen ja sen teknisten järjestelmien energiatehokkuutta.

Toimiva kulutusseuranta avain energiatehokkuuden parantamiseen

Oikein hyödynnettynä toimiva ja aktiivinen kulutusseuranta tarjoaa kiinteistölle tehokkaan työkalun energiankäytön hallintaan. Kun kulutuksia seurataan, analysoidaan ja verrataan minimissään kuukausitasolla, voidaan energiankulutuksissa tapahtuvat odottamattomat muutokset havaita ajoissa ja puuttua mahdollisiin ongelmiin ennen kuin ne aiheuttavat merkittäviä kustannuksia.

Suomessa on edelleen valitettavan suuri joukko kiinteistöjä, joissa ei vielä ole ymmärretty kulutusseurannan tärkeyttä ja merkitystä. Kulutustietoja useimmiten kerätään tavalla tai toisella, mutta kerätyn tiedon hyödyntäminen jää puutteelliseksi. Kulutusseurantaa ei ole se, että kerättyjä kulutustietoja hyödynnetään vain ja ainoastaan talousarvion ja toimintakertomuksen tuottamiseen sekä seuraavan vuoden energiakustannusten budjetointiin.

Rakennusten energiatehokkuuden kannalta olisikin paljon kustannustehokkaampaa jos kattava ja ongelmiin reagoiva kulutusseuranta ja taloteknisten järjestelmien kunnon ja toiminnan säännöllinen tarkastaminen olisivat lakisääteisiä nykymuotoisten energiatodistusten laadinnan ollessa vapaaehtoista.

Matti Hellgren

Kirjoittaja työskentelee energia-asiantuntijana ja asiakaspalvelupäällikkönä Talokeskuksessa.

LVI-asennusyritykset ennustavat rakentamisen laskusuunnan jatkuvan vuodenvaihteen yli myös talotekniikka-alalla. Kohtalainen korjausrakentaminen näkyy yritysten liikevaihdossa, mutta kilpailu ja hintatallaajat tuntuvat kannattavuudessa.

Kiinteistö- ja rakennusalan lähitulevaisuuden näkymät ovat kituliaat: uudisrakentaminen hiipuu jo toista vuotta. LVI-asennusyritysten suhdannekyselyssäkin yli 30 % arvioi uudisrakentamisen heikkenevän yhä kevättä 2014 kohti.

Rakennusalan tarjousrumba pyörii kohtuullisen vinhasti, mutta kilpailu urakoista on kovaa. LVI-asennusyritykset pystyvät vastaamaan 78 %:iin tarjouspyynnöistä. Niistä 18 % realisoituu. Raju kilpailu näkyy hinnoissa: vastaajat arvioivat hintatason laskeneen keväästä syksyyn 3,2 %, ja laskua povataan myös keväälle 2014. Vastaajista 68 % ennustaa liikevaihtonsa säilyvän vähintään ennallaan, mutta jopa 41 % arvioi kannattavuutensa heikkenevän tänä vuonna.

- Aina löytyy yrittäjiä, jotka tarvitsevat töitä niin kipeästi, että lähtevät talkoisiin työmaalle, toimitusjohtaja Jari Syrjälä LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry:stä toteaa.

Korjausrakentamisesta ei vetoapua

LVI-asennusyritysten liikevaihdosta 46 % tulee korjausrakentamisesta. Vielä keväällä korjausrakentamisen tilanne oli tyydyttävä 46 %:lla, nyt enää 36 %:lla. Huolestuttavaa on se, että miltei neljännes vastaajista pitää tilannetta heikkona, eikä keväälle 2014 ennusteta suuria muutoksia.

- Korjausavustuksen vaikutukset näkyvät LVI-asennusyritysten töissä vasta ensi vuoden lopussa, Syrjälä arvioi.

Kohtuullinen tilauskanta

LVI-alan tilauskanta on kohtuullinen: töitä riittää 3,5 kuukaudeksi. Keväälle 36 % vastaajista ennustaa kuitenkin tilauskannan laskua.

Lomautettuna LVI-henkilöstöstä on 7 %, mikä on vähiten rakentamisen toimialoista.

Monella LVI-asennusliikkeellä huoltopalvelut ovat toiminnan kivijalka. Vajaat 40 % arvioikin tilanteen vähintään hyväksi, ja sen arvioidaan jatkuvan samana myös keväällä. 

Sähköauto yleistyy Suomessakin todennäköisesti muutamassa vuodessa. Taloyhtiön on hyvä valmistautua ajoissa niiden ilmestymiseen parkkipaikalle.

Teksti: Jukka Siren Kuva: Pekka Rousi

Kun lohkolämmitintolpalle ilmestyy sähköauto, taloyhtiön on ratkaistava kaksi asiakokonaisuutta. Ensimmäinen on juridinen, josta enemmän uusimmassa Suomen Kiinteistölehdessä. Toinen ongelma on tekninen: miten kiinteistön sähköjärjestelmien soveltuvuus ja latauskustannukset mitataan ja kohdistetaan lataajille?

Lohkolämmittimiä varten mitoitetut lämmitintolpat eivät useimmiten sovellu ainakaan monen sähköauton yhtäaikaiseen lataamiseen. Syöttökaapelit ovat ohuet ja sulakkeet pieniä. Ääritapauksessa sähköauton lataaminen voi vahingoittaa kaapelia tai pistorasioita tai polttaa ryhmäsulakkeet.

 – Ylirasittuessaan kontaktit kuumenevat ja eristeet saattavat sulaa, josta voi seurata oikosulku ja henkilövaarakin. Kontaktit saattavat myös kulua ja löystyä vaarallisesti. 1990-luvulla ja sen jälkeen rakennetut järjestelmät kestävät rasitusta jonkin verran paremmin kuin vanhemmat, kertoo Sähköinen liikenne -hankkeen projektinjohtaja Elias Pöyry Eera Oy:stä.

Monet taloyhtiöt kieltävät kytkemästä tolppiin edes sisätilalämmittimiä, joiden sähkönkulutus voi olla yli kymmenkertainen moderneihin lohkolämmittimiin verrattuna. Täyssähköauton tarve on puolestaan noin 4–7 kertaa suurempi kuin sisätilalämmittimen.

Lämmitintolppien pistokkeet on yleensä rajoitettu 10 ampeeriin. Vaikka järjestelmä kestäisikin lataamisen, vaatii täyssähköauton lataaminen pitkän ajan – tai akku jää vajaaksi. Ja esimerkiksi kahteen tuntiin säädetyn ajastimen takia saisi yöllä käydä usein tolpalla – jos ajastin edes on asukkaan säädettävissä. Ladattavien hybridiautojen, ns. plug-in hybridien akut ovat pienempiä ja latausaika lyhyempi, joten ne eivät aiheuta yhtä suurta ongelmaa kuin täyssähköautot.

Tässä on erotettava toisistaan kulutus (paljonko sähköauton lataaminen kaikkiaan vie sähköä) ja kuormitus, eli paljonko se rasittaa sähköjärjestelmää. Sähköauton lataamisen verkkokuormitus on 16 ampeeria ja teho noin 3–4 kW eli 6–7-kertainen moderniin lohkolämmittimeen verrattuna. Täyssähköauton lataus vastaa energiankulutukseltaan noin kolmen tunnin rivakkaa saunomista.

Useimpien sähköautojen kuormitusvirta on 16 A. Jos lohkaritolpan sulake on 10 A, sulake todennäköisesti palaa parissa tunnissa. On olemassa suositeltuja tilapäislatauslaitteita, jollainen vastuullisen kotilataajan kannattaa hankkia. Ne rajoittavat latausvirran 10 Ampeeriin, jolloin talon sähköjärjestelmä kestää lataamisen – mutta niin kestää latauskin, yli 10 tuntia.

Toinen tarkistettava kohta on lämmityspisteverkoston syöttöjohto, jonka kuormitus voi kasvaa liian suureksi. Jos virta ei kulje tolpasta toiseen jokaisen pistorasian kautta, vaan joka tolppa johdotettu erikseen, ei yhden pistorasian vaurioituminen kuormita muita tolppia.

Taloyhtiön sähköliittymäkin voi olla pullonkaula. Monen sähköauton samanaikainen lataus saattaa viedä puolet sen kapasiteetista, jolloin pääsulake saattaa palaa. Talokeskus tarvitsee silloin ”päivittämisen”.

Lohkolämmitintolpat on usein varustettu ajastimella. Virtaa saadaan taloyhtiön päättäminä aikoina. Pistorasian yhteydessä voi myös olla ajastin, josta autoilija itse säätää virran päälle valitsemalleen aikavälille. Aikajakso on yleisesti kaksi tai kolme tuntia. Sillä saa plug-in hybridin liikkeelle, mutta täyssähköauton lataamiseen aika ei riitä.

Elias Pöyry kertoo, että lohkolämmitintolpasta saa joskus melko kevyellä muutostyöllä latauspisteen. Kuormitusta ei yleensä voida kuitenkaan lisätä, varsinkaan jos virta kulkee ”joka töpselin kautta”.

– Erityisesti uudemmissa pientaloyhtiöissä lämmityspistorasian johto on usein kytketty suoraan kunkin asunnon sähköjärjestelmään. Silloin yleensä yhden auton voi ladata riskittä ja sähkölaskukin kohdistuu oikein, Pöyry muistuttaa.

Pöyry toteaa, että jos pysäköintialueen päällyste kaipaa uusimista, alueen sähköjärjestelmä kannattaa samalla päivittää vastaamaan sähköautojen tarpeita.

 – Jos asfaltointi on joka tapauksessa edessä, lisäkustannukset ovat vähäiset. Silloin kannattaa samalla uusia sähköjohdot tai ainakin asentaa putkitus uusia johtoja varten.

Tekniikka kohtaa osakkaiden yhdenvertaisuuden

Yhtiökokouksessa puhuttaa myös se, kuka sähkölaskun maksaa. Autopaikkojen sähkönkulutusta ei useinkaan mitata erikseen, vaan osana kiinteistösähköä. Joskus parkkipaikalla on oma liittymä, jolloin sen kokonaiskulutus tiedetään, mutta ei yksittäisten autopaikkojen.

Hallitus ja sähköautoilija voivat toki sopia korvauksesta, kertoo Vesa Puisto.

– Hallitus ei voi jo tehtyjen vuokrasopimusten kohdalla nostaa vuokraa ilman autopaikkavuokralaisen suostumusta. Toisaalta vuokralainen ei saa autoa pistokkeesta ladata, ilman että tästäkin on sovittu. Eli jos jollain on jo vuokrapaikka ja sähköauto, tulee kulutetun sähkön korvaamisesta sopia. Silloin, kun autopaikan vuokralainen vaihtuu, voi hallitus ottaa vuokrasopimukseen ehdon siitä, että vuokralainen maksaa vuokran lisäksi ”latausmaksua”, jos haluaa sähköautoaan pistokkeesta ladata. Sähköautoilta ei voida periä automaattisesti korkeampaa vuokraa autopaikoista, jos auton omistaja ilmoittaa, ettei halua latausmahdollisuutta käyttää.

Schneider Electric Finland Oy:n myyntijohtaja Esa Kaarlampi toteaa, että yhtiökokouksessa kannattaa ajoissa käsitellä jatkosuunnitelma; entä jos suurella osalla osakkaista on kohta sähköauto? Asiaan liittyy myös latauspaikkojen järkevä valinta, mahdollisimman lähelle syöttävää sähkökeskusta.

 – Jospa 60 sähköauton taloyhtiössä kaikki haluavat ladata yön aikana autonsa tyhjästä täyteen? Silloin puhutaan noin 180 kW (60*3 kW) kokonaistehosta. Suomen sähkö- ja elektroniikka-alan kansallisen standardisoimisjärjestön SESKOn suosituksen mukaisista, kiinteästi sähköverkkoon kytkettävistä latauslaitteista pyydetään pääkeskuksen jokaisesta vaiheesta 320 Ampeerin virtaa, jota tuskin löytyy. Tämä tilanne siis edellyttää, että tavalliset lohkaritolpat on korvattu oikeilla latauslaitteilla.

 – Ratkaisu on rajoittaa ja tasoittaa kulutushuippuja. Pääkeskuksesta siirretään kiinteistöltä hetki hetkeltä jäävä ylimääräinen sähkö autoille, Kaarlampi kertoo. Tätä kutsutaan dynaamiseksi energian hallinnaksi ja se vaatii suosituksen mukaisia latauslaitteita ja niihin sovitettua hallintayksikköä.

Jo nykytekniikalla saadaan jälkiasennetuksi yksittäisen tolpan kulutusmittaus, mutta kuka vastaa mittaamisesta ja laskuttamisesta? Koska sähkö tulee tolppaan osana kiinteistösähköä, ei sen mittaaminen kuulu energiayhtiölle. Taloyhtiön on se jotenkin järjestettävä. Tulossa on ratkaisuja, joilla sähköauton kulutuksen voi helposti eritellä tolppakohtaisesti.

 – Nyt olisi aika taloyhtiön hallituksen ja isännöitsijän hankkia osaamista, ennen kuin asia tulee esille yhtiökokouksessa, Elias Pöyry kehottaa. Kustannusperusteinen hinnoittelu on aina perusteltua. Isännöitsijällä on hyvä olla valmis malli annettavaksi yhtiökokoukselle.

Jos sekä parkkipaikan että koko kiinteistön sähköjärjestelmät kestävät sähköautojen lataamisen ja laskutus saadaan järjestymään, ei yhtiökokouksella ole syytä kieltää sähköautojen lataamista kiinteistössä. Sähköauton latausmahdollisuus luo taloyhtiölle positiivista imagoa – jos ei vielä nyt, niin pian.

 – Lähitulevaisuudessa on järkevintä tehdä ainakin joistakin taloyhtiön latauspisteistä ”puolijulkisia”, joissa muutkin voivat käydä lataamassa. Kuka tahansa voi tarjota latauspalvelua myös julkisesti; taloyhtiö saa näin katettua investointikustannuksiaan, sanoo Elias Pöyry.

 – Erityisesti tämä pätee isoihin kaupunkikiinteistöihin ja laajoihin, useita taloyhtiöitä palveleviin pysäköintialueisiin. Näissä paikoissa myös pikalatauslaitteet voivat tulla kysymykseen. 50 kW pikalatauspisteessä täyssähköauto latautuu alle puolessa tunnissa.

Tietoruutu:

Lataus varmistuu

Suomessa oli syyskuun 2013 lopussa noin 250 julkista latauspistettä. Yli puolet niistä on Oulun lentoasemalla. Latausasemia on kaikkiaan vain viitisenkymmentä. Virossa niitä on noin 200. Pienessä maassa se tarkoittaa maanlaajuista kattavuutta. Norjassa pisteitä on yli 4 000 ja Tanskassa lähes saman verran. Monet suuret autonvalmistajat suunnittelevat täyssähköautoja, jolloin paine latausasemia kohtaan kasvaa.

Valmistelun loppusuoralla oleva EU:n direktiivi edellyttää Suomelta 71 000 sähköauton latauspistettä, joista 7 000 olisi julkisia.

 – Näyttää siltä, että vaatimukset puolittuvat viimeisessä väännössä. Suomi on positiivinen direktiivejä kohtaan. Meillä on omaa alan tuotantoa, esimerkiksi Ensto. Muuten Suomi ei tosin ole sähköautoilun edelläkävijä, Eera Oy:n Elias Pöyry kertoo.

Sähköauton latauspisteiksi lasketaan SESKOn suosituksen mukaan vain varta vasten tehdyt kontaktit. Auton päässä johtoa on TYPE2-kontakti. Virtaa pystytään silloin ohjaamaan. Auto ”keskustelee”; ilmoittaa esimerkiksi, kun akku on täynnä.

 – Periaatteessa koko latausjärjestelmä on autossa. On kuitenkin hyvä, jos johtokin on ohjattu, Elias Pöyry sanoo.

Jopa sadan kilowatin pikalatauspiste lataa auton neljännestunnissa tasavirralla. Taloyhtiötkin voivat hankkia tällaisia, jos kiinteistön sähköliittymä sen kestää.

Valtakunnallinen latausoperaattori aloittaa toimintansa ensi vuoden alussa. Silloin mahdollistuu latauspisteiden yhteiskäyttö. Kaikkien mukaan liittyneiden energiayhtiöiden asiakkaat voivat ladata kaikkialla Suomessa. Idea on sama kuin kännykässä: yksi laskuttaa mutta kaikkialla toimii.

Lisää tietoa:

www.motiva.fi/liikenne

www.stek.fi/energia_ja_ymparisto/sahkokulkuneuvot/

Tietoruutu 2:

Autoille energiatehokkaan talon omaa sähköä

Jotkut kiinteistöt tuottavat jo ajoittain energiaa yli oman tarpeen. Ylijäämäsähkön siirto lämmitin- ja lataustolppiin on teknisesti mahdollista. Sen myynti ulkopuolisille ei ole yksinkertaista.

 – Hidas lataus vaihtovirralla omaan käyttöön on helpointa. Auto on kotona ollessaan aina piuhassa kiinni. Kun talossa on kulutuspiikki, kevennetään autojen latausta tai jopa lainataan autoista virtaa, Elias Pöyry arvioi.

 – Tasavirtalatauksen järkevyys on kyseenalainen, jos se joudutaan konvertoimaan – vaikka omastakin – vaihtovirrasta. Sähkömarkkinalakikin tulee vastaan, jos halutaan myydä ulkopuolisille.

Tietoruutu 3:

Sähköautoja on pian moneen lähtöön 

Kaikki autot, jotka kulkevat töpselistä ladattavalla energialla, ovat sähköautoja, sanoo VTT:n johtava tutkija Juhani Laurikko.

Täyssähköauto, tai mikä nimeksi vakiintuukin, kulkee vain akulla, täysin ilman polttomoottoria.

Lataushybridissä eli plug-in hybridissä on sekä polttomoottori että sähköveto ja riittävän iso akku pelkällä sähkövoimalla ajamiseen. Monet tavalliset hybriditkin toimivat näin, mutta plug-in hybridin tunnusmerkki on, että akkua voi ladata pistorasiasta ja lataus riittää ajamiseen ainakin taajamissa.

Ladattava sähkömäärä on 10 kWh eli kolmasosa täyssähköauton kapasiteetista.

”Perushybridi” ei tiukasti rajaten ole sähköauto. Sähköä ei ladata verkosta, vaan se tehdään auton polttomoottorilla. Jotkin hybridit kulkevat pieniä matkoja sähköllä, joten rajaus ei ole yksiselitteinen.

Vetypolttokennoauto tekee vedystä sähköä. Vetyhybridiä povataan sähköauton pahimmaksi kilpailijaksi.

Hintojen ja latausverkon kehitys muovaa paljolti sen, millaisilla sähköautoilla lähitulevaisuudessa ajamme. Kehitys riippuu myös siitä, mihin markkinasegmentteihin sähköautoja tulee tarjolle. Hybridit ja plug-in hybridit todennäköisesti tulevat ensin suosioon, samoin kaupunkiautoksi ja kakkosautoksi sopivat pienet täyssähköautot. Toisaalta sähköautoissa saattaa vahvistua ”saksalainen segmentti” eli suuret ja kalliit autot.

Suomessa on korkea autovero. Sähköautoilua ei ainakaan toistaiseksi tueta. Täyssähköautojen määrä ja keskikoko jäänevät pieniksi. Suomen autovero huomioi päästöt, mutta pohjimmiltaan se on silti ”luksusvero”. Muuallakin kalliit autot ovat Suomessa vielä kalliimpia. Elias Pöyry ennustaa kuitenkin, että hinnat laskevat 20 % vuodessa.

 – Tällä hetkellä ainakin minusta plug-in hybridi on Suomessa kilpailukyisempi, koska sillä ei ole toimintamatkarajoituksia. Harvalla on varaa ostaa ”kakkosautoksi” verrattain kallis sähköauto, jolloin ykkösauto on tavanomainen, Juhani Laurikko arvioi.

Toisaalta voi olla myös niin, että perheen ykkösautolla ajetaan kotikaupungin alueella ja mökillä käydään ”perinteisellä” kakkosautolla. Plug-in hybridi on kalliimpi kuin vastaava täyssähköauto, koska siinä on myös polttomoottori.

Sähköautolla on jo takana loistava tulevaisuus

Manhattanilla asuva seurapiirilääkäri lähtee kotikäynnille. Onneksi on luotettava ja hiljainen sähköauto, tohtorimme ajattelee. Ovathan nuo bensanpolttajatkin viime aikoina kehittyneet, mutta sähköauton on tulevaisuus. Vielä nyt, vuonna 1913, ei polttomoottorista niskalenkkiä saatu, kelpo tohtori tuumiskelee.

Vuonna 1900 USA:n henkilöautoista oli 40 % höyryautoja, 38 % sähköautoja ja 22 % bensa-autoja.

Varakkaat kiinnostuivat sähköautoista; ne olivat hiljaisia ja helppoja käyttää. New Yorkin takseista suuri osa on sähköautoja. Maalla sähköauto oli harvinainen, koska latausmahdollisuuksia oli harvassa.

Sähkölaitokset siirtyivät vuosisadan alkuvuosina yleisesti tasavirrasta vaihtovirtaan. Akkujen lataus tuli mahdottomaksi ilman kalliita laitteistoja. Samoihin aikoihin yleistyy 1911 keksitty sähköstartti, joka tekee polttomoottoriautosta aiempaa helppokäyttöisemmän.

Suomen ensimmäisen sähköauton hankki 1909 Helsingin palolaitos. Auto kulki 35 km/t ja yhdellä latauksella 25 km.

Tilastokeskuksen mukaan rakennuskustannukset nousivat 0,5 prosenttia vuoden 2013 lokakuussa edellisen vuoden lokakuuhun verrattuna. Rakentamisen työpanosten hinnat nousivat 1,6 prosenttia, tarvikepanosten hinnat laskivat 0,3 prosenttia ja muiden panosten hinnat nousivat 1,2 prosenttia vuotta aiemmasta.

Syyskuusta lokakuuhun rakennuskustannusten kokonaisindeksi nousi 0,1 prosenttia. Työpanosten hinnat nousivat 0,4 prosenttia, tarvikkeiden hinnat pysyivät ennallaan ja muiden panosten hinnat laskivat 0,5 prosenttia.